Tässä olen -harjoitukset luovat tilaa omalle oivallukselle ja jumalasuhteelle

Olen saanut tehdä jo useamman vuoden ja mitä mainioimmassa seurassa Tässä olen – hengellisiä harjoituksia vuoden jokaiselle päivälle -kirjaa ja materiaaleja. Oma innoittajanani harjoitusten laatimiseen on kokemukseni ignatiaanisista harjoituksista ja tutustuminen niihin liittyvään ajatteluun, sen verran kuin se laiskalta mieheltä on nyt sujunut.

Hengelliset harjoitukset eivät ole hartauksia, vaan harjoituksia. Harjoitukset ovat jotakin, mitä maallikko, seurakuntalainen, toki viranhaltijakin, voi tehdä jumalanpalvelusten välillä ihan itse. Harjoitusten laatija ei saisi tarjoa lukijalle omia hengellisiä oivalluksiaan. Harjoitusten tulisi raivata tilaa harjoittajan omalle jumalasuhteelle, mitä siinä hänelle sitten avautuukaan.

Kevyttä askeesia

Jumala ei ole meidän määräiltävissämme. Rukous- tai mietiskelyharjoitukset eivät voi pakottaa Jumalaa paikalle. Niissä on kyse perin inhimillisestä valmistautumisesta Jumala kohtaamiseen, niin kuin valmistautuja sen kulloinkin käsittää.

Jumala on kuitenkin kehottanut meitä etsimään hänen valtakuntaansa. Sitä voimme tehdä. Jumala ilmoittaa itsensä silloin kun haluaa ja tavalla, jolla hän haluaa. Se voi olla joko rukous- ja mietiskelyharjoituksen aikana tai keskellä arkea, toki myös kirkossa. Paavalille hän valitsi ilmoittaa itsensä tiellä, kun Paavali oli menossa vangitsemaan kristittyjä.

Kristillinen rukous- tai mietiskelyharjoitus on inhimillistä askeesia: harjoittaja valitsee tiettyjä keinoja asettuakseen Jumalan eteen. Onko valittu harjoitus sovelias Jumalan kohtaamiseen, käy pian ilmeiseksi. Mutta muuta ei voi, jotakin on tehtävä. Tässä olen -harjoitukset ovat kevyttä inhimillistä askeesia. Loput on korkeemmas käres.

Tässä olen -harjoituksissa on kolmiosainen rakenne: Tässä, Sana ja Tästä eteenpäin.

Johdanto-osa Tässä

Jokainen harjoitus Tässä olen – päivittäisiä hengellisiä harjoituksia -kirjassa ja nettiversiossa alkaa osiolla, joka on otsikoitu Tässä. Siinä harjoittajaa pyydetään suostumaan ja astumaan rukoukseen ja sanan mietiskelyyn Jumalan edessä. Osio muistuttaa harjoittajaa Jumalan läsnäolosta, itsensä tutkimisen haasteesta ja Jumalan kuuntelemisen tarpeellisuudesta.  Samalla, kun rukoilija asettuu Jumalan läsnäoloon, hän tulee itsekin läsnäolevammaksi.

Jumalan läsnäolossa harjoittaja tulee yhä syvemmin tietoiseksi omasta sen hetken tilastaan, joskus myös laajemmin vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Armon kannattamana hän voi katsella sekä omien valintojensa seurauksia että niitä vaikutuksia, jotka ympäröivä kulttuuri ovat saaneet hänessä aikaan. Hän voi katsella syvemmin omaa varjoaan, oman kulttuuripiirinsä huomiotta jääneitä katvealueita sekä Jumalan avaamia mahdollisuuksia. Hän voi tulla tietoiseksi omista elämänvalinnoistaan, niiden hyvistä että huonoista seurauksista ja voi Jumalan armon avulla etsiä ja löytää uutta elämänsuuntaa.

Tavoite on, että harjoittaja itse tunnistaisi sen hetken tilansa Jumalan edessä, tulisi tietoiseksi halustaan tai haluttomuudestaan lähestyä rukouksessa Jumalaa, ja rohkaistuisi kuuntelemaan, mitä Jumalalla on hänelle asiaa.

Harjoitusten laatijana olen yrittänyt suida itseäni, etten ole koettanut määritellä harjoituksen tekijän tilaa hänen puolestaan. Hän havaitkoon ja todetkoon sen itse. Voi toki kysyä: ”Millä mielin nyt aloitan rukoushetkeni” ja vaikka jatkaa ”Kerron sen Jumalalle”.

Sana – keskustelua raamatuntekstin kanssa

Tässä olen – harjoituksissa Raamattua luetaan eläytyen. Luo mielikuvituksesi avulla tekstin näyttämö: tapahtuman miljöö, äänimaailma, tuoksut ja oma paikka, josta seurata tapahtumia. Keskustele mahdollisesti kohtaamiesi ihmisten kanssa, Jeesuksenkin. Kuuntele, mitä heillä on asiaa. Toinen tapa lukea päivän teksti on panna merkille kohta, joka puhuttelee sinua eniten tai joka jää vaivaamaan, arveluttamaan. Silloin kannattaa seurata esiin noussutta ajatuskulkua ja katsoa, minne päädytään. Mitä tahansa luku- ja kuuntelutapaa sovellatkaan, koeta löytää tila, jossa jäät Jumalasi eteen. Kuuntele, mitä Jumala tahtoo sinulle sanoa, keskustele hänen kanssaan löytämäsi perusteella.

Raamatuntekstiä seuraa muutamia mietiskelykysymyksiä. Saattaa olla, että jo pelkkä raamatunkohta johtaa sinut välittömästi rikkaisiin ajatuksiin ja mielenmaisemiin. Tällöin ohjaavat kysymykset käyvät tarpeettomiksi. Saamamme palaute kuitenkin kertoo, että monelle käyttäjälle osuva kysymys on avannut tietä syvälle jumalasuhteen saloihin.

Joihinkin seikkoihin olen harjoituksia väsätessäni joutunut palaamaan useamminkin. Tässä muutamia:

Vaikeat raamatunkohdat

Itselleni vaikeita tai puhuttelevia raamatunkohtia käsitellessäni koetan varoa, että en anna omaa innostustani, epäilyäni, iloani tai ahdistustani harjoittajan kannettavaksi. Annan harjoittajalle vapauden luoda itse oman suhteensa tekstin avaamaan tilaan.

Oman opettamisinnostuksensa tiedostaminen

Laatimani apukysymykset suuntaavat mielenkiinnon yhteen aspektiin, ja samalla muut näkökulmat jäävät sanomatta. Sanat suuntavat harjoittajan huomion kirjoittajan tarkoittamaan suuntaan. Nyt kuitenkin pitäisi tarjota tila, jossa harjoittaja mahdollisimman paljon itse havaitsee ja löytää häntä puhuttelevat asiat, kuulee, mitä Jumala haluaa hänelle sanoa tässä hetkessä.

Harjoitusten laatijana olen löytänyt itseni jännitteestä: miten paljon esitellä omia kiinnostuksensa kohteita, miten paljon antaa harjoittajan itse löytää omansa. Raamatunkohtaa koskevat kysymykset suuntaavat toki harjoittajan huomion aina johonkin – kokonaan ei voi välttää opettajan roolia. Harjoituksia laatiessa on tiedostettava tämä ominaisuus.

Apukysymysten avoimuudesta

Apukysymykset voitaisiin kirjoittaa aina ”Mikä tekstin kohta herätti kiinnostukseni?”. Itse asiassa jokainen päivittäinen harjoitus voitaisiin myös tarjota seuraavien kysymysten avulla:

• Aloitus eli Tässä: Mikä minun jumalasuhteelleni kuuluu? Miten avaudun juuri nyt hänelle?
• Sana-osio: Mikä sana tulee minua kohti, siunaten tai ärsyttäen?
• Lähettävä, Tästä eteenpäin -osio: Mitä aion tehdä havainnollani?

Kun ja jos materiaalissa on 365 harjoitusta, on keksittävä useampia variaatioita kuin nämä kolme. Yhden kaavan yksitotinen toistaminen on pitkän päälle tylsää. On hauskakin koettaa keksiä luovia ratkaisuja ja tasapainoilla ohjauksen ja harjoittajalle tilan antamisen välillä niin, että jälkimmäisestä tulee vallitseva.

Tästä eteenpäin

Lähettävän, Tästä eteenpäin -osion tulisi muistuttaa harjoittajaa omasta löydöstään, auttaa palaamaan harjoitushetkessä kokemaansa puhutteluun ja jatkamaan sen osoittamaan suuntaan.

Tilan antaminen harjoittajalle, hänen oman jumalasuhteensa kunnioittaminen ja luottamus Pyhän hengen työhön on parhaimmillaan Tässä olen – päivittäisten hengellisten harjoitusten anti, erikoisluonne ja henki.

Hyvä rukous- ja mietiskelyharjoitus syntyy siitä, että rukoilijalle osoitetaan tietä Jumalan yhteyteen ja sisäiseen paikkaan, jossa hän itse kuulee sydämessään sanan, joka Jumalalla on hänelle juuri sillä hetkellä. ”Kun – – – sisäistä katselua suorittava henkilö käsittää kertomuksen todellisen pohjan eli ajattelee ja päättelee itse ja löytää jonkin asian, joka tekee kertomuksen hieman selvemmäksi tai tajuttavammaksi – tapahtukoon se joko omin päättelyin tai siten, että jumalallinen voima valaisee ymmärryksen –, siitä koituu enemmän mielihyvää ja hengellistä hedelmää kuin jos harjoitusten antaja olisi paljolti selittänyt ja kuvaillut kertomuksen merkitystä. Paljon tietäminen ei näet ravitse eikä tyydytä sielua, vaan asiain sisäinen tunteminen ja maistaminen.” (de Loyola Ignatius: Hengellisiä harjoituksia)

Teksti: Pekka Yrjänä Hiltunen

Kuva: SPS, Tässä olen kirjoittajat vuonna 2024