#rauha: Rauha kannattaa
Hassan Al-Turabi oli Sudanin islamilaisen vallankumouksen isä. Istuin usein hänen kotisohvallaan Khartumissa. Yksi keskustelu jo edesmenneen Al-Turabin kanssa jäi mieleen. Hän kysyi minulta:
– Luuletko, että vihaamme teitä eurooppalaisia ja länsimaalaisia sen vuoksi, että olette kristittyjä? Al-Turabi jatkoi: – Emme vihaa teitä siksi, että olette kristittyjä. Vihaamme teitä siksi, että olette niin huonoja kristittyjä.
Tämä lause vei meidät syvälle keskusteluun siitä, mitä usko on, ja miten uskoa arjessa tulee toteuttaa. Islamilaisissa tasavalloissa uskonto ja laki ovat usein synonyymeja, meillä taas vallitsee uskonnonvapaus – oikeus uskoa, mutta oikeus olla myös uskomatta.
Uskontoja on käytetty ja käytetään sekä rauhanrakennukseen että sodanlietsontaan. Kaikista uskonnoista löytyy kuitenkin rauhan sanoma, joka antaa pohjan eettisille valinnoille rauhan puolesta.
Jos maailmanrauhaa tavoitellaan vain oman uskonnon kautta, sanomassa piilee kuitenkin konfliktin siemen. Rauha tulisi vasta silloin, kun kaikki ovat taipuneet saman uskonnon alle.
Toinen tapa on ekumenian ja eri uskontojen välisen dialogin ja rauhanomaisen rinnakkainelon korostaminen. Uskonnon etiikka edellyttää dialogia, toisen ihmisen ymmärtämistä, heikomman auttamista, marginaaliin syöstyn ihmisen tai vähemmistön tilanteen korjaamista. Nämä kaikki ovat rauhan rakennuspuita. Uskonnollisten yhteisöjen voimavarat ja asiantuntemus saadaan palvelemaan rauhaa. Uskonto luo pohjan rauhan etiikalle.
Rauhanrakennusta haittaavat joskus stereotypiat. Konflikteja selitetään uskonnollisilla eroilla, vaikka kautta maailmanhistorian on naapurustoja, joissa kristityt, muslimit ja juutalaiset ovat eläneet keskenään sulassa sovussa. Kaikki maailman shiiat ja sunnit eivät käy taistelua keskenään.
Kyynisyys on nykyajan myrkkyä. Selitämme ongelmat ylipääsemättömiksi tai liian vaikeiksi ratkaista. Se estää meitä puuttumasta niihin. Avunantajien ja hyväntekijöiden paratiiseissa kiinnitämme ensimmäiseksi huomiomme käärmeisiin: onko motiivi puhdas, menevätkö kerätyt rahat oikeaan paikkaan, onko avuntarvitsijan hätä todellinen? Järkeilemme, miksi avun antaminen ei oikeastaan kannatakaan.
Kyynisyys lamaannuttaa. Rauhan rakentaminen on vaikeaa ja prosessit ovat pitkiä. Historia kuitenkin osoittaa, että rauhan rakentaminen ei koskaan ole ollut turhaa. Rauha kannattaa aina.
Pekka Haavisto
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Euroopan rauhaninstituutin (EIP) puheenjohtaja
#Syvemmälle:
Matt.5:14-16
Jer.29:11
Miten sinä rakennat rauhaa?
Teksti on osa Suomen Pipliaseuran julkaisemaa #rauha-materiaalia.
Koko materiaalin voit ladata pdf-muodossa tästä: #rauha. Rauha-materiaali on myös Piplia-sovelluksen lukuohjelmana.