Johanneksen osoittava sormi

Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!  Joh. 1: 29

Hyviä uutisia: jouluun on enää kuusi kuukautta aikaa. Mutta ensin syntyy Jeesuksen serkkupoika Johannes, jota juhlimme juhannuksena. Siinä sivussa Johanneksen suomalaiset kaimat viettävät nimipäiväänsä 24.6. Paljon onnea Juha, Juhani, Jukka, Janne, Juho, Jussi, Jani ja Juhana! Teitä on yli 800 000, eniten kaikista nimipäiväsankareista.

Johanneksen tehtävä oli kieltämättä outo. Hän oli ”ääni, joka huutaa autiomaassa”. Kun sitten huuto pysäytti ihmisiä, Johannes hätistikin heidät pois luotaan: ”En minä ole Messias.” Itsepintaisesti hän osoitti Jeesukseen: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Niinpä kirkkotaiteessa Johannes kuvataan usein käsi ojennettuna, sormi Jeesukseen päin.

Usko on niin kuin sormi, joka osoittaa Jeesusta. Vanhan tarinan mukaan uskovia on neljää sorttia. Yhdet ihastuvat sormesta niin, että unohtuvat imemään sitä. Usko on kuin tutti tai turvalelu. He tarrautuvat lohtuun ja tunnelmaan, jonka usko antoi kauan sitten ja haluavat elää sen turvallisen tunnelman yhä uudestaan. Mikään ei saa muuttua.

Toiset tutkivat, kääntelevät ja vääntelevät sormea innokkaasti. Heille usko on älyllinen haaste ja ratkaistava ongelma, joka pitää saada hallintaan. Siitä voisi puhua loputtomiin, kun vain joku jaksaisi kuunnella kuivakkaa esitelmää…

Kolmannet yltyvät sormikoukkusille. Kuka voittaa? Kenen usko on vahvin ja paras? Joko antaudut? Fanaattisessa uskon kiihkossa sohitaan sormella, pahimmassa tapauksessa puhkotaan toisilta silmät.

Mutta neljännet ovat niitä, jotka yksinkertaisesti katsovat, mihin sormi osoittaa. Mikä on uskon kohde? Sormella ei ole niin väliä – huonompikin kelpaa – kunhan se osoittaa oikeaan suuntaan. He riemastuvat näkemästään niin kuin Johannes. He katsovat Jeesukseen ja säteilevät iloa: ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”

Juhannuskokon hiipuessa, yöttömän yön salaperäisessä hämyssä on hyvä miettiä syntyjä syviä. Kuka on minun elämässäni ollut se Johannes tai Jussi, joka on kääntänyt katseeni Jeesuksen suuntaan? Kiitos heistä. Kristus, siunaa heitä. Ja jos niin tahdot, anna minunkin olla joskus jollekin johannes.

Ole Sinä näkyni, oi sydämeni Herra:
ei minulla ole mitään muuta, Sinä olet kaikkeni.
Sinä olet parhain ajatukseni, öin ja päivin,
valveilla ja unessa Sinun läsnäolosi on valoni.

(Varhainen kelttiläinen rukous)