Elämä pyhiinvaelluksena: Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta

Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
(1. Kor. 13: 11–13)

Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa. Entä, millainen on se kuva, jonka näen Jumalasta, jos katson häntä Raamatun kuvastimesta tai elämäni peilistä? Näenkö vain itseni pimeyden keskellä vai kirkkaana loistavan rakkauden?

Mikä on sinun mielikuvasi Jumalasta? Muistele, miltä tuo kuva näytti, kun olit lapsi. Mieti, kuinka se on muuttunut. Pystytkö yhä näkemään Jumalan kuvan? Ajattele erilaisia peilejä: suuria tai pieniä, ehkä vain peilin siruja; aikojen saatossa sumentuneita tai vääristäviä kuin tivolin peilisalissa. Millaisesta peilistä sinä katsot Jumalaa?

Mieti, millaisen Jumalan näet, jos katsot häntä Raamatussa tai luomakunnassa. Entä millaisena näet Jumalan jonkun kirkon työntekijän kautta tai vastaan tulevan lähimmäisesi kasvoilla? Raamattu kertoo Jumalan olevan niin kirkas, ettei häntä pysty katsomaan. Jos yrität katsoa aurinkoa peilistä, valo sokaisee sinut. Kuinka siis voit nähdä Jumalan?

Lutherin mukaan Jumala näyttäytyy vastakohdassaan – voitko siis nähdä Jumalan pimeydessä?

Ajattele pimeyttä, joka laskeutuu keskellä kirkasta päivää kolmen Golgatan ristin ylle.

Kuule, kuinka pimeyden keskeltä kuuluu huuto: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Anna tilaa tunteillesi: uskallatko katsoa tuota Jumalaa, joka hylkää oman Poikansa pimeyteen ja kuolemaan? Koetko, että Jumala on joskus hylännyt sinutkin?

Ja kuitenkin. Hän on siellä, pimeyden keskellä. Kuuntele, kuinka sama Jeesus, joka huusi tulleensa
hylätyksi, huutaa pimeästä uudestaan: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Kaikesta huolimatta Jeesus luottaa siihen, että rakkaus ei koskaan katoa.

Mikä on sinun huutosi tai huokauksesi? Kokeile vaikka kuiskata: ”Mua auta, Herra, mä toivon vaan,
vaikkei ois toivoa ollenkaan.” tai huutaa: ”Minä uskon, auta minua epäuskossani!” Ja lisää vielä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Se, pimeyteen hylännyt Jumala on myös rakastava Isä, joka kuulee rukouksesi.

Silloinkin, kun kuvastimesta ei näy mitään, pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Siksi peilistä sinua katsoo aina itsesi lisäksi, ihmiseksi tullut Jumala.

Näe rakkaus hänen katseessaan.

Teksti: Aija Kaartinen

 

Lisätietoja

Teksti on osa Elämä pyhiinvaelluksena -mietiskelymateriaalia. Elämä pyhiinvaelluksena on Suomen Pipliaseuran, Hiljaisuuden ystävien ja PyhiinvaellusTampere-hankkeen yhteinen reformaation merkkivuoden materiaali. Lue tästä koko materiaali: Elämä pyhiinvaelluksena.