7. Ympäristöahdistus ja Raamattu

Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.

Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.  Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.

Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee!  Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
Kirje Roomalaisille 8:19-25

Ympäristötuhot herättävät monenlaisia vaikeita tuntemuksia, joita voi kutsua yleisnimellä ympäristöahdistus. Sen yksi keskeinen ilmenemismuoto on ilmastoahdistus eli ilmastonmuutoksesta kumpuava angsti. Lukuisia ihmisiä huolestuttaa, pelottaa, suututtaa ja surettaa. Jos näille tunteille ei löydy ilmenemismuotoja, ne voivat patoutua epämääräiseksi ahdistuneisuudeksi.

Raamatussa Roomalaiskirjeen kahdeksas luku puhuu ”luomakunnan huokauksesta” eli sekä ihmisten että muun luonnon kokemasta tuskasta. Paavali käsittelee sen yhteydessä keskeistä asiaa, toivoa. ”Luomakunnalla on kuitenkin toivo.”

Raamattu tarjoaa kertomuksia ihmisistä, jotka ovat joutuneet elämään hyvin vaikeissa ja epätoivoisissa tilanteissa. Sitä kautta Pyhä Kirja tarjoaa vertaistukea myös ympäristöahdistuneille. Raamatussa on palon kuvauksia epätoivosta ja jopa toivottomuudesta. Näiden kahden ero on se, että epätoivo on osa elämän kiertokulkua. Epätoivoinen ihminen ei ole välttämättä menettänyt toimintakykyään, vaan saattaa toimia entistä painokkaammin ”epätoivon vimmalla”. Toivottomuus on merkityksellisyyden katoamista ja vaarallinen tila.

Roomalaiskirjeen 8. luku päättyy Paavalin vakuuttuneisuuteen siitä, että kaikkein vaikeimpienkin hetkien aikana Jumala on luotujensa kanssa. Surun kohtaamisen ja toisten palvelemisen kautta on mahdollista löytää jopa ilon elpymistä kärsimyksen keskellä.

Lukuohjelman on kirjoittanut pastori ja ympäristötutkija, TT Panu Pihkala. Lukuohjelma myös Piplia-sovelluksessa.

Pohdittavaa:

– Tee Raamattuhaku sanalla ”toivo”. Mitä ajatuksia sekä tunteita sinussa nousee niistä raamatunkohdista, jotka löydät?

– Mitä ajattelet epätoivon ja toivon suhteesta? Entä toivon ja optimismin suhteesta?