Unelmoin, olen siis olemassa

Minä unelmoin maailmasta, jossa kukaan ei jää ulkopuolelle. Kukaan ei jää yksin selviämään köyhyydestä, osattomuudesta, sorrosta. Tiedän, että maailmassa on vielä paljon muutettavaa – juuri nyt ehkä enemmän kuin aikoihin.

Usko on lahja, jonka varassa voi elää todeksi sitä todellisuutta, mitä ei näe. Joku voi kutsua sitä kuvitteluksi, unelmoinniksi. Mutta kun siihen yhdistää toiminnan, joka muuttaa näkymätöntä näkyväksi, siitä tulee muutosvoimaista.

***

Piplian lukutaitoluokilla köyhät, vähemmistökieliset naiset kokoontuvat unelmoimaan ja uskomaan itseensä ja toisiinsa ja tekemään pienistä unelmistaan totta.

Malawin maaseutukylässä viisilapsisen perheen äiti Selina unelmoi kahdesta asiasta. Ensinnäkin hän haluaisi hankkia perheelleen kunnolliset peitot, jotta perheen ei tarvitsisi palella yöllä. Selinan suurin unelma on peltikattoinen tiilitalo.

Selina on oppilaana Pipliaseuran lukutaitoluokalla, joka kokoontuu suuren puun varjossa. Lukutaitoluokat on tarkoitettu naisille, jotka eivät ole päässeet lapsena kouluun, vaikka olisivat ehkä halunneetkin.

Osa äideistä on opetellut ensimmäistä kertaa elämässään pitämään kynää kädessään. Heillä on myös yhteinen unelma: osata lukea ja kirjoittaa.

Kun Selina oppii lukemaan, hän voi oppia myös taitoja, joista tehdä itselleen ammatti. Hän voi ansaita rahaa, jolla ostaa lämpimät peitot lastensa suojaksi yön kylmää vastaan.

***

Minä uskon maailmaan, jossa kukaan ei jää ulkopuolelle. Kukaan ei jää yksin selviämään köyhyydestä, osattomuudesta, sorrosta.

Sinä voit auttaa lukutaidosta haaveilevien naisten unelmia toteutumaan: Tee lahjoitus lukutaidon hyväksi.

Uskolle totta on se, mitä toivotaan, ja näkymätön on sille näkyvää. (Hepr. 11:1, UT2020)

 

Kirjoittaja: Hanna Hokkanen, Piplian varainhankinnan päällikkö, jolla on pää pilvissä ja jalat tukevasti koiralenkkipoluilla