Tuhansien tarinoiden Intia 

Incredible India – Uskomaton Intia, näin Intian valtion virallinen matkailusivusto mainostaa värikästä, useiden maailmanuskontojen, satojen kielten ja kulttuurien maataan. Yhteen maahan mahtuu monta maata, monia todellisuuksia ja tarinoita.  

Viime syksyn työmatkalla saimme parin työtoverini kanssa tuntumaa Intian eri maailmoihin miljoonakaupunki Delhin kuhisevilla kaduilla ja etnisesti värikkään Koillis-Intian vuoristoseuduilla.  

Pitkillä automatkoilla oli aikaa tutustua syvemmin isäntiimme, Intian Pipliaseuran kollegoihin. Haluan jakaa yhden koskettavan tarinan. 

— Kun tulen Chumukedimaan ja näen vehreät vuorenrinteet, mieleni täyttää ilo. Tänne minä kuulun, täällä ovat juureni, täällä olen aina kotona, Zhodi Angami kertoi. Hän toimii Intian Pipliaseuran käännöstyön keskuksen johtajana Koillis-Intiassa. Ajomatkamme Nagalandin kiemuraisilla vuoristoteillä sivusi miehen kotiseutuja.  

Zhodin ollessa 10-vuotias pikkupoika, perhe muutti isän työn vuoksi pois kotikylästä. Naga-kansojen kulttuurin mukaan, ihmisellä säilyy kuitenkin aina talon paikka suvun mailla. Zhodi voisi siis milloin tahansa palata Chumukediman vuorille. Koillis-Intian naga-kansat ovat myös entisiä pääkallonmetsästäjiä. Tämä koston kierrettä ruokkinut julma perinne hiipui 1950-luvulta alkaen kristinuskon saadessa vahvemmin jalansijaa.  

Kristinusko antoi uuden elämänkäsityksen 

Zhodi Angamin isovanhemmat olivat hänen kotikylänsä ensimmäiset kristityt. Näin Zhodi kertoo:
— Kristinusko antoi meille aivan toisenlaisen elämänkäsityksen. Perinteiseen luonnonuskontoomme kuului keskeisesti usko erilaisiin henkiin. Kylän reunalla seisova portti oli vihitty suojelemaan ulkopuolella asuvilta pahoilta hengiltä. Portin ulkopuolella, esimerkiksi pelloilla, ihmiset olivat alttiina henkien vaikutukselle.  

Minun isovanhempani ja isoisäni veljet olivat kylämme ensimmäiset kristityt. He olivat tavallisia koulua käymättömiä maanviljelijöitä. Kun baptistien lähetystyö ulottui alueellemme, nämä lähisukulaiseni vakuuttuivat Jeesuksesta. 

He eivät omistaneet kalenteria, vaan laskivat päiviä laittamalla aamuisin merkkikiven näkyvälle paikalle. Jokaisena seitsemännen kiven päivänä isovanhempani menivät syvälle metsään rukoilemaan. Heillä oli mukanaan assaminkielinen Raamattu. En ole varma, osasiko kukaan heistä lukea kirjaa. Metsässä he rukoilivat Jumalaa, joka oli kaikkia henkiä vahvempi ja jonka yhteydessä he olivat turvassa. Välillä he saivat opetusta joltain naapurikylän vanhemmalta kristityltä. Näin he säilyttivät uskonsa. 

Kun isovanhempani tulivat kristityiksi, heidät karkotettiin kyläportin ulkopuolelle. Uusi uskonto aiheutti kyläläisissä hämmennystä. Nämä olivat varmoja, että portin ulkopuolella tiikerit syövät uuteen uskontoon kääntyneet tai henget vahingoittavat heitä.  

Isovanhempani rakensivat itselleen talon ja raivasivat uudet pellot kylän ulkopuolelle. Heidän peltonsa kasvoivat hyvin, jopa paremmin kuin kylässä, eikä heille tapahtunut mitään pahaa. Tämä hämmästytti kyläläisiä ja kiinnostus kristinuskoon levisi. Isovanhempieni elämä ja peltojen kasvu, oli muulle kylälle vahva todistus siitä, ettei usko Jeesukseen ollut paha asia. 

Sinapinsiemenen kasvu 

Zhodi jatkaa kertomustaan.

— Isovanhempani usko oli hyvin yksinkertaista. He eivät tunteneet teologisia dogmeja, mutta he pitivät tiukasti kiinni siitä vähästä, mitä tiesivät. Seitsemännen kiven päivänä ei tehty töitä, vaan päivä vietettiin metsässä Jumalan kanssa. Toiseksi isovanhempani luottivat siihen, että Jeesus oli vahvempi kuin yksikään henki. Ihminen sai elää vapaana ja turvassa. 

Tästä sinapinsiemenestä kiinnostus kristinuskoon lähti leviämään angami-kansan parissa. Tänä päivänä he ovat kristittyjä. Tämän tarinan kertoja Zhodi Angami, ensimmäisten kristittyjen lapsenlapsi, on Australiassa opiskellut teologian tohtori, joka on tehnyt pitkän uran opettajana ja tutkijana yhdessä Koillis-Intian Teologisessa Instituutissa. Tällä hetkellä Zhodi Angamin johtama  Intian Pipliaseuran käännöstyön keskus koordinoi 110 vähemmistökielistä käännöshanketta, jotta yhä useampi ihminen voisi omakielisen sanan myötä vakuuttua siitä, kuka Jeesus on. 

Teksti: Satu Toukkari
Kuvassa Zhodi Angami