Toivon voimalla - matkakokemus Kirkon juhlilta

 ”Kirkolliset kokoontumisajot” saivat tuhannet ihmiset liikkeelle kohti Tamperetta, joka isännöi 17.-19.5 Kirkon juhlat -kaupunkifestivaalia. Jaan sinulle pienen välähdyksen omasta tapahtumakokemuksestani. 

Matkalla Tampereelle 

Aurinko lämmittää junan ikkunasta. Hoitelen vielä muutamia keskeneräisiä työasioita ja sähköposteja. Ajatukseni ovat jo kuitenkin suuntautuneet edessä olevaan viikonloppuun. Omat työtehtäväni keskittyvät Aleksanterin kirkkoon, jonka ohjelmakokonaisuutta sain olla myös suunnittelemassa. Kirkko toimii kahden päivän ajan monimuotoisen spiritualiteetin ja hiljaisuuden keskuksena.  

Kuulostelen tapahtumaan liittyviä odotuksiani. Toivon kohtaamisia ja elämisen tuntojen jakamista. Toivon, että ihmiset malttavat tulla kaiken tapahtumakirjon keskeltä hiljaisuuden äärelle, messuihin, rukoushetkiin ja työpajoihin. Toivon viikonlopulta myös itselleni Jumalan kohtaamista, kosketetuksi tulemista. Juhlien teemana on toivon voimalla. Jospa minussa avartuisi ja vahvistuisi tilaa toivon näköaloille jopa niin, että toivon hippusia riittäisi jaettavaksikin.  

…Kaikki luotusi odottavat sinua
saadakseen ruuan ajallaan…. 

Aleksanterin kirkolla 

Istun Aleksanterin kirkkopuistossa ison lehtikuusen alla nojaten sammaloituneeseen hautakiveen. Osallistun parhaillaan ulkona tapahtuvaan hetkipalvelukseen. Ohjaaja antoi meille evääksi kaksi sanaa oman hiljaisen rukousjakson ajaksi: kasvurauha ja hengitystila.  

Itku pakahduttaa sisikuntaani. Lehtikuusen helmassa annan itkun tulla. Minulla on kaikki hyvin, enkä edes tiedä, miksi itken. Huomaan olevani täynnä työkiireitä, huolien painoa, menemistä, tulemista ja tekemistä. Pysähtyminen, hiljentyminen ja puiston lempeä kauneus saa aikaan sen, että sisäinen asioitten paljous valuu minusta kyynelinä ulos. Kokemus on puhdistava. Kirkkopuiston lintujen laulu raivaa minussa hengitystilaa. Rauhoitun, elvyn.  

Katselen suuria vanhoja puita, jotka ovat nähneet elämää monta kertaa kauemmin kuin itse olen elänyt. Puisto elää ja hengittää ympärilläni auringon kesäisessä lämmössä. Olen turvassa. Tässä hetkessä on kaikki, mitä tarvitsen. Mieleni tyyntyy sisäiseen hiljaisuuteen, vaikka kaupungin liikenne kohisee vihreän keitaan laidoilla.  

Nousen tunnustellen kiitollisena kuusen karkeaa pintaa. Kävelen hetkipalvelusryhmämme luo puiston reunalle. Ohjaaja lukee luomakunnan psalmia 104. 

…Sinä annat jokaiselle osansa.
Avaat kätesi, ja kaikki tulevat kylläisiksi… 

Loppusiunauksen saamme kulkemalla lehtikuusen oksien alta pehmeiden neulasten silittäessä päälakeamme.  

Hetkipalvelus kirkkopuistossa muistutti minua jostain hyvin olennaisesta: Pysähdy, keskity ja kuuntele. Vain siten pääset kosketuksiin sisimpäsi ja Jumalan kanssa. Ja vain pysähtymällä sinussa voi avartua tilaa olla läsnä myös toiselle ihmiselle.   

…Näin uudistat jälleen elämän maan päällä.  (Ps. 104: 27-30, Psalmit 2024) 

Teksti: Satu Toukkari

Kirkon juhlat -kaupunkifestivaali kokosi yhteen seurakuntalaiset, suuren yleisön, kirkon työntekijät ja eri järjestäjätahot ainutlaatuiseen ohjelmaan. Kaupunkifestivaali koostui erilaisista ohjelmasisällöistä: puhe- ja taideohjelmista sekä jumalanpalveluselämästä. Kirkon juhlien ohjelman kantavana ajatuksena oli vahvistaa toivoa tulevaisuuteen. Pipliaseuran osallistuminen tapahtumaan näkyi monimuotoisen spiritualiteetin tapahtumissa, Elämänpuu-konsertissa sekä kirkkotorilla.