Tässä olen -harjoitukset sitouttavat Raamattuun

Olemme kirjoittaneet Tässä olen – päivittäisiä hengellisiä harjoituksia nyt viisi vuotta. Kaksi ensimmäistä kokonaisuutta kirjoitimme kahdestaan, kolmannessa mukaan tulivat Jaana Räntilä ja Pirjo Kantala. Neljännessä, nyt syyskuussa ilmestyneessä materiaalissa kirjoittajina ovat meidän kahden ohessa Sirkku Aitolehti, Kari Pekka Kinnunen, Jaana Räntilä ja Antti Siukonen.

Omakohtainen oivallus

Perusidea harjoituksissa on meditatiivinen sitoutuminen Raamattuun. Tarkoitus ei ole muodostaa mielipidettä tai kriittistä arviota tekstistä vaan tunnistaa oma asenne tekstin avaamaan mielenmaisemaan, olla sen kanssa rukouksessa Jumalan läsnäolossa ja jatkaa sitten näin avautuneella tiellä eteenpäin.

Tämä lukutapa ei ole uusi, vaan vuosisatoja vanha. Sen tuntevat niin Ignatius Loyola kuin Martti Luther.

Ignatius Loyola kirjoitti 1600-luvulla:

”Kun näet sisäistä katselua suorittava henkilö käsittää kertomuksen todellisen pohjan eli ajattelee itse ja löytää jonkin asian, joka tekee kertomuksen hieman selvemmäksi tai tajuttavammaksi – tapahtukoon se joko omin päättelyin tai siten, että jumalallinen voima valaisee ymmärryksen –, siitä koituu enemmän mielihyvää ja hengellistä hedelmää kuin jos harjoitusten antaja olisi paljon selittänyt ja kuvaillut kertomuksen merkitystä. Paljon tietäminen ei näet ravitse eikä tyydytä sielua, vaan asian sisäinen tunteminen ja maistaminen.”

Luther puolestaan suosittelee Jumalan sanan märehtimistä, sanan omakohtaista sisäistämistä.

Mistä löydät itsesi? – Harjoitusten tekijöiden kolme kuoppaa

Laatiessamme harjoituksia olemme havahtuneet näkemään, mikä meille itsellemme ja kaikille tekijöille on vaativinta. Tai sanottaisiinko, mitkä ovat ne kuopat, joihin tekijöillä on suuri kiusaus langeta. Näitä näkyy olevan erityisesti kolme:

• En kunnioita lukijan/rukoilijan vapautta, itsemääräämisoikeutta, vaan määrittelen hänen mielentilansa. Esimerkki: Päivän teksti ahdistaa minua. Niinpä kerron Tässä-osuudessa olevani ahdistunut sen sijaan, että houkuttelisin rukoilijaa kertomaan, mitä hänelle itselleen kuuluu, antamaan mielensä tilan Jumalalle ja rauhoittumaan.
• En johdata lukijaa/rukoilijaa itse tutkimaan tekstin avulla omaa jumalasuhdettaan ja sen kulloistakin tilaa. Sen sijaan yritän opettaa häntä. Esimerkki: Kerron omana kokemuksenani, että Jumala on sekä ihastuttava, rakastettava että pelottava, toisenlainen sen sijaan, että kysyisin, mikä tekstissä puhuttelee häntä. Yrittäisin auttaa häntä tekstin lukemisen jälkeen jäämään asumaan sanaan.  Kysymään mikä häntä tekstissä häiritsi, mikä puhutteli. Mistä löysi itsensä?
• Ja vielä jatkuva kiusaus on antaa lukijan/rukoilijan mietiskeltäväksi minun/kirjoittajan oivallus sen sijaan, että hän miettisi raamatunkohtaa. Esimerkki: Kuvaan monisanaisesti Joosefin hämmennystä hänen saatuaan tietää Marian raskaudesta, kysyn miten itse olen toiminut vastaavissa tilanteissa (kumpikin omia kokemuksiani) sen sijaan, että kysyisin, mitä rukoilija oman kokemuksensa pohjalta arvelee Joosefin ajatelleen  morsiamensa raskaudesta?

Teksti: Kalevi Virtanen ja Pekka Y. Hiltunen

Lue tai kuuntele päivittäiset hengelliset harjoitukset ilmaisessa Piplia-sovelluksessa
tai raamattu.fi:ssä. Tekstit saatavilla myös helposti mukana kannettavana pokkarina.