Taikinantekijöiden ketju 

Upotan kädet syvälle lämpimään, sitkeään taikinaan. Ajatukseni vaeltavat kaikkiin niihin miljardeihin käsiin, jotka ovat vuosituhansien saatossa tehneet samoin. Annan vaivaamisen luontaisen rytmin rentouttaa mieleni, ja astun menneiden taikinantekijöiden nahkoihin. Haistan aavikon maauunissa sihisevän litteän vehnäleivän, pohjoisen kaskisavuilla hiiltyvän ruislimpun ja voita tiukkuvan pullean briossin pariisilaisessa leipomossa. Aavistan taikinantekoon liittyvät tunteet – niin uupumuksen, nälän, puutteen ja huolen kuin yhteisen aterian iloisen odotuksen ja yltäkylläisyydenkin. 

Ihmiskuntaa yhdistää jauhon, veden ja suolan ketju. Näistä aineksista syntyy elämää ylläpitävä ravinto. Maailman eri kolkissa jauhon saattaa korvata jokin muu: riisi, peruna, maissi tai jamssi, mutta idea on sama. Leipä on elämän perusta.  

Leipä keksittiin 6000 vuotta sitten Egyptissä, kun puuro kiehui yli ja paistui kuumilla kivillä leipäsiksi. Sen jälkeen egyptiläiset ovat pitäneet leipää elämän symbolina. Jopa sana leipä, ”aish” tarkoittaa elämää. Leipä ei ollut Egyptissä pelkästään ruokaa, vaan myös valuttaa ja aseman mitta. Työntekijät saivat vuosisatojen ajan palkkansakin leipinä. Sopiva palkka työstä oli 3 leipää ja 2 kannua olutta päivässä. 

Ei siis ihme, että jostain niin tärkeästä on tullut myös silta elämän jälkeiseen aikaan, iankaikkisuuteen. Muinaisessa Egyptissä kuolleet saateltiin hautaan leipäkiekkoja matkaeväänään. Ja sitten tuli Jeesus, Jumalan Poika, joka julisti olevansa elämän leipä. ”Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh: 6:35) Leipä on Jumalan huolenpidon symboli. Ehtoollisessa leipä on yhteys läsnä olevaan, elävään Jumalaan. Ehtoollinen ravitsee tavalla, jota maallinen leipä ei voi koskaan tehdä.  

Kuulin äskettäin ehtoollisleipään liittyen ajatuksen, joka kolahti. Sen mukaan ehtoollinen yhdistää kristityt, niin kuin viljan yksittäiset jyväset ovat taikinassa yhdistyneet leiväksi. Viime aikoina olen tuntenut juuri sellaista yhteyttä koptikristittyihin kaukana Egyptissä. Olen saanut tutustua koptien monipuoliseen perinteeseen, jossa leipä on egyptiläisittäinkin erityisen tärkeässä roolissa. 

Jokaisella koptikirkolla Egyptissä on oma leipomoalue, jossa he leipovat leipää messussa käytettäväksi. Leivän leipominen on tarkka rituaali. Leipomisen ensimmäisen tunnin aikana luetaan ulkomuistista psalmeja. Näin leipä valmistuu rukouksen ilmapiirissä, koska yksi leivistä pyhitetään käytettäväksi ehtoollisella. Loput siunatut leivät jaetaan messun jälkeen kaikille halukkaille. Leipä on tarkoitettu vietäväksi kotiin, töihin tai sairaille. Se tuo siunauksen niille, jotka eivät voineet liittyä messuun itse. Näin jumalanpalvelusta jatketaan arkisen elämän keskellä. Siunatun leivän jakaminen on yhteisön huolenpitoa.  

Pääsiäisen alla, syvimmän paaston keskellä minua puhuttelee ajatus leivästä siunauksen ja huolenpidon välineenä. Paasto kun on paitsi tilan tekemistä Jumalalle omassa elämässä, myös heikommista huolehtimista. Samaa merkitystä oli alkukirkon ehtoollisateriassa. Jokainen toi yhteiselle aterialle sen verran leipää ja viiniä kuin pystyi antamaan, ja ruoka jaettiin kaikille tasan. Kaikki saivat saman verran, riippumatta siitä mitä oli pöytään tuonut. Pohdin, mistä voisin itse paaston aikana jakaa? Miten voisin välittää siunauksen lähimmäiselle? 

Palaan takaisin tähän hetkeen. Taikina käsieni välissä on muuttunut kiiltäväksi ja kimmoisaksi. Kohta se paistuu uunissa tuoksuen arjelta ja elämältä. Syödessäni ajattelen vähemmistössä eläviä kristittyjä Egyptissä ja ympäri maailmaa. Kiitän globaalista kristikunnasta ja pyydän ymmärrystä ja vastuuntuntoa. Kiitän jokapäiväisestä leivästä ja rukoilen niiden puolesta, joille se ei ole itsestäänselvyys. Kiitän taikinantekijöiden ketjusta, joka yhdistää minut ihmisiin yli ajan ja paikan, ja lopulta Elämän Leipään itseensä.  

 

Hyödynnä leipään liittyvä globaalikasvatustyöskentely seurakunnan työssä esimerkiksi paaston aikana tai leipäsunnuntaina.

Lahjoita raamattutyöhön Egyptissä 

Lue lisää raamattutyöstä Lähi-idässä ja Egyptissä  

 

Teksti: Mari Mäkelä, sidosryhmäpäällikkö, Suomen Pipliaseura
Lähde: leipätiedotus.fi