Saamelaiset kirkossa

Tänään 6.2. vietetään saamelaisten kansallispäivää. Yleensä suuntaan kansallispäivän viettoon Inariin, mutta tänään tieni vie toiselle puolelle Suomea, Raisioon. Mutta miksi juuri Raisioon?

Työskentelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuoreessa hankkeessa, joka kantaa nimeä Sämmiliih kirhoost – Sä’mmla ceerkvest – Sápmelaččat girkus eli Saamelaiset kirkossa. Hanke on osa saamelaisten ja kirkon välistä totuus- ja sovintoprosessia. Sen keskeisenä pidemmän aikavälin tavoitteena on purkaa mahdollisia jännitteitä saamelaisten ja kirkon välillä. Samalla kun voimme iloita evankeliumin leviämisestä ja kristinuskon juurtumisesta osaksi saamelaisyhteisöjen arkea ja pyhää, on yhtäältä tiedostettava, että kirkon historia alkuperäiskansamme parissa on joiltakin osin kaikkea muuta kuin kaunis.

Hankkeessa korostuu näkökulma, jota kutsutaan ”jäkälätason” näkökulmaksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että siinä halutaan jalkautua kohtaamaan saamelaisia yksilöinä ja yhteisönä saamelaisten kotiseutualueella ja kaupungeissa sekä luoda turvallisia tiloja käsitellä kirkkoon, uskoon ja uskontoon liittyviä kipeitäkin aiheita. Lisäksi hanke tarjoaa mahdollisuuksia jakaa yhdessä myös kaikkea sitä hyvää, mitä ihmiset ovat kokeneet seurakunnan toiminnan kautta, jatkaen luontevana osana sitä työtä, jota on vuosien varrella tehty saamelaisten sekä saamen kielten ja saamelaisen kulttuurin aseman vahvistamiseksi.

Yli 60 prosenttia saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella lähellä suurten kaupunkien tarjoamia opiskelu- ja työelämän mahdollisuuksia. On siis tärkeää, että saamenkielisiä ja kulttuurinmukaisia palveluita on tarjolla eripuolilla Suomea. Nyt tieni vie hankkeen puitteissa saarnamatkalle Raisioon, jossa alueella asuvat saamelaiset ovat juhlapäivän kunniaksi päättäneet järjestää kansallispäivän jumalanpalveluksen.

Saamelaisten kansallispäivänä käytämme kynttilänpäivän tekstejä ja Raisiossa evankeliumiteksti on Johanneksen evankeliumista. Johannes onkin evankeliumeista ainoa, joka on käännetty inarin- ja pohjoissaamen lisäksi myös koltansaameksi, joten pääsemme kuulemaan tekstin kaikilla kolmella Suomessa puhutulla saamen kielellä. Iso symbolinen merkitys on myös sillä, että tilaisuudessa kolehti kannetaan Pipliaseuran kautta koltansaamenkielisen raamatunkäännöstyön edistämiseen. Se tuntuu tärkeältä ja luo toiveikkuutta tulevan suhteen. Kenties joku päivä luemme vielä kaikkia evankeliumeja kaikilla kolmella saamen kielellä.

Evankeliumiteksti on ytimekäs. Siinä Jeesus sanoo ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” (Joh. 12:35–36).

Kaamoksen juuri päätyttyä valosta kertova teksti puhuttelee erityisesti. Kaamosaikana kun aurinko ei näyttäydy horisontin yläpuolella, sen olemassaolon voi suorastaan unohtaa. Kevään mukanaan tuomissa auringonsäteissä on valtavasti toivoa. Juuri nyt saamme konkreettisesti kokea kuinka valo käy kohti syrjäyttäen pimeyden päivä päivältä voimakkaammin.

Valo muistuttaa myös Kristuksesta maailman valona. Tuo valo tahtoo loistaa kaikille kansoille ja karkottaa kaamoksen sisimmästämme. Jeesuksen sanoissa on vahva lupaus hänen seuraajilleen: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

Tuota elämän valoa myös me saamme heijastaa ympärillemme. Siunatkoon tuo valo läsnäolollaan tärkeän juhlapäivämme ja koko elämämme.

Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide! Šiõǥǥ saaʹmi meersažpeeiʹv pukid! Pyeri säämi aalmugpeivi puohháid! Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille!

Teksti: Mari Valjakka, kolttasaamelainen pappi, piispainkokouksen kanslian projektikoordinaattori 
Kuva: Sara Kangas-Korhonen