Miten sitä Raamattua luetaan?

Olemme tottuneet lukemaan mitä tahansa kirjaa niin, että aloitamme alusta ja etenemme sivu kerrallaan kohti loppua. Koska näinhän on aina ollut, eikö niin? Raamatun kanssa tilanne tuppaa olemaan hieman eri. Moni saattaa lukea luvun, kenties jakeita, sieltä täältä aina silloisen kiinnostuksen mukaan.  Tutusta kohdasta haetaan lohtua ja turvaa, toisesta taas vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.  

Seurakunnan jumalanpalveluksissa luetaan päivän tai kirkkovuoden aiheeseen liittyviä tekstikatkelmia. Pyhän tekstin ääneen lukemisella on pitkät perinteet kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä. Luukkaan evankeliumi (4:16–30) kertoo kuinka Jeesus menee sapattina kotikaupunkinsa synagogaan. Hänelle annetaan luettavaksi profeetta Jesajan kirja. Sieltä Jeesus kaivaa lyhyen tekstikohdan (Jes. 61:1–2). Lukemisen jälkeen hän sulkee kirjakäärön ja palaa istumaan kertoakseen tekstin ajankohtaisesta merkityksestä. Lukeminen, tai paremminkin kuuntelu, oli yhteisöllinen kokemus, osittain myös ainoa mahdollinen. Muinaisessa maailmassa luku- ja kirjoitustaito oli harvojen etuoikeus. 

Moni nykypäivän raamatunlukija pitää kokonaisen kirjan lukemista yhdeltä istumalta tai useammassa osassa mielekkäänä.  Näin kirjasta, oli se sitten kertovaa tai ohjeistavaa tekstiä, hahmottuu jonkinlainen kokonaiskuva. Perinteisesti moni Raamatun vuosittainen lukuohjelma etenee niin, että joka päivä luetaan yhtä Vanhan testamentin kirjaa, yhtä Uuden testamentin kirjaa sekä yksi psalmi. 

On toisenlaisiakin tapoja lukea Raamattua. Raamattua voi lukea myös teemoittain, jolloin samankaltaisia aiheita käsittelevät tekstit kootaan yhteen. Tällöin lukija voi löytää yksittäisestä tai useammasta raamatunkirjasta laajempia kokonaisuuksia, mutta myös yksityiskohtia, joita ei tulisi muuten huomattua. Kun samaa teemaa tai aihetta käsittelevät tekstit kootaan yhteen, jotain kirjoittajalle merkityksellistä sisältöä saattaa löytyä, kun ne käydään kootusti läpi. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Jeesuksen vertaukset Markuksen evankeliumissa. Tällainen temaattinen lukeminen edellyttää hieman tietoa siitä mitä tekstistä etsitään, ja usein myös tekstin aktiivista selaamista. 

Temaattinen lukeminen saattaa myös paljastaa yhdestä kirjasta ja sen kirjoittajasta jotain, mitä edes sen muinainen kirjoittaja itse ei tiennyt. On hyvä muistaa, että tämän päivän kirjailija pystyy nykypäivän välineillä muokkaamaan ja siirtelemään tekstiä niin paljon kuin haluaa. Toisin sanoen kirjailija saa luotua sellaisen juonenkulun tekstiin, mitä hän siltä lopuksi toivookin. Muinaisilla raamatuntekstin kirjoittajilla ei ollut vastaavaa mahdollisuutta. Työkalut, kirjaimellisestikin, olivat toisenlaisia.  

Markuksen päivän kunniaksi Pipliaseura on julkaissut teemoittain jaetun Markuksen evankeliumin lukuohjelman, joka eroaa perinteisestä, luvusta lukuun etenevästä tavasta. Tämä antaa toisenlaisen kuvakulman tuttuun evankeliumiin ja siihen mistä erilaisista kokonaisuuksista se oikein koostuukaan. Kun esimerkiksi lukee Jeesuksen sanat tai teot kerralla, kuva voi muuttua totutusta. Kylkeen on liitetty myös joukko näkökulmia ja pohdintakysymyksiä, joilla lukija voi syventää evankeliumin lukukokemusta sekä pohtia aihetta omaa ajattelua silmällä pitäen. 

Teksti: Paavo Huotari, asiantuntija, Suomen Pipliaseura