Mitä sinun tulisi muistaa?

Nainen kuusimetsän keskellä

Arjen alkamisen tunnistaa siitä, että muisti alkaa pursuta To do-listoista. Ensin täyttyy oma muisti, sitten puhelimen. Vaivalla lomalla palautettu kyky olla läsnä hetkessä on kuin haalea muisto tai kylmää kahvia keittiön tasolla. Tehtävälistat pitenevät samaa tahtia työpäivien kanssa.

Ja kun listat pysyisivätkin pelkkinä tehtävälistoina! Mutta listoihin kertyy asioita, joille en osaa tai voi tehdä mitään, jotka haluaisin ratkaista. Murehtimislistoja. Niitä minä teen ja luen läpi yhä uudelleen ja uudelleen, ikään kuin se estäisi pahaa tapahtumasta.

Kun ajatukset alkavat taas kerran juosta liian lujaa, laitan lenkkikengät jalkaan. Metsäpolulla tunnen tuulen. Ilma on sateesta kosteaa. Yritän keskittyä aistimaan ympäristöäni, päästä pois oman pääni sisältä, mutta ajatuskehät pyörivät kuin karuselli. Alan hätääntyä: en pysty rauhoittumaan!

Kun polku vaihtuu pikitiehen, hätkähdän, kun kuulen mielessäni hiljaisen kysymyksen: Nämä ovat to do-listojasi. Missä ovat to remember-listasi? Ajatus on omani ja samalla se tulee itseni ulkopuolelta. Hämmennyn niin, että pysähdyn niille sijoille.

Missä ovat to remember -listani? Asiat, jotka minun tulisi muistaa?

Hetket, jolloin elämääni saapui pyytämätöntä hyvää.
Päivät, jolloin sain kuulla juuri oikeat sanat, ja yöt, jolloin oli kaikki syyt pelätä pahinta, mutta tapahtui hyvää.
Ja ihmiset! Missä ovat listani ihmisistä, jotka pysyivät rinnalla silloinkin, kun minulla oli vaikeaa, ja kun minä olin vaikea.

Saavuttuani kotiin, aloitan uuden listan. Alan listata kiitollisuuden aiheita ja elämäni kannattelevia ydinhetkiä. Se on yllättävän vaikeaa! Vähitellen mieli alkaa tuottaa muistoja, joiden voiman tunnen luissa ja ytimissä. Monet niistä ovat hyvin pieniä, mutta itselleni merkityksellisiä. Niitä vaikuttaa yhdistävän tunne siitä, että olen tullut kannatelluksi.

Listaa katsellessa mieleeni nousee vielä yksi tapahtumasarja. Se on viimeinen ilta ennen pitkäperjantain mustaa. Hetki, jolloin varjot ovat laskeutuneet ja on aika käydä tuntemattomalle tielle. Opetuslapset eivät saaneet silloin syliinsä loputtomia tehtävälistoja. Sen sijaan Jeesus otti käsiinsä leivän. Hän siunasi, mursi ja antoi – itsensä ja leivän – ja pyysi murehtimisen sijaan muistamaan.

Mitä sinun tulisi muistaa?

Teksti: Hanna Kivisalo.
Kivisalo on seinäjokelainen kirjailija, opettaja ja teologi, joka toimii syksyllä 2023 Arjen voimasanoja -blogin vieraskirjailijana. 

Kuva: Taina Renkola

Lue myös

Klassinen maalaus, yksityiskohta käsistä öljyastian kanssa

Ajatuksia myötätunnon varjopuolelta

Myötätuntoisuutta ja myötätuntoa on tutkittu paljon ja sen on todettu edistävän mitä moninaisimpia hyvyyksiä: onnellisuutta, luovuutta, merkityksellisyyden kokemusta, laadukkaita ihmissuhteita,…

Klassinen maalaus seimestä

Tanssii enkelten kanssa

Vuosia sitten näin televisiosta sattumalta ohjelman lopun, jossa käsiteltiin italialaisen renessanssimaalarin Sandro Botticellin maalausta ”Mystinen syntymä” (1500-1501). Maalauksessa enkelit tanssivat…

Rumaa kieltä Raamatussa? 

Asiallisen kielenkäytön tarpeellisuudesta on viime aikoina puhuttu paljon. Parhaillaan käynnissä on esimerkiksi Ylen ja Erätauko-säätiön vetämä Hyvin sanottu -hanke, jolla…