Luovasti luomisesta

Tunnelma sähköistyy aina, kun raamatunkääntäjä saapuu johonkin erityisen tuttuun jakeeseen. Kunnianhimo uhkaa nostaa päätään: olisiko minulla tähän jotain uutta annettavaa? Vai pitäisikö tyytyä siihen, että näin on ollut ja näin on aina oleva? Alkuteksti antaa yleensä mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin, mutta niissä on riskinsä. 

Yksi raamatunsuomennosperinteen vakiintuneimmista ratkaisuista on koko Raamatun avausvirke: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Miten muuten tätä voisikaan sanoa? No, minulla on jo pitkään ollut haaveena vaihtaa standardisuomennoksesta kaksi kirjainta ja aloittaa: ”Aluksi Jumala loi taivaan ja maan.” Tällä pienellä viilauksella koko luomiskertomukseen avautuisi aivan uusi näkökulma, joka puhuttelisi ainakin minua. Enää ei lukijan tarvitsisi jäädä kauas tulevaisuuteen tiirailemaan, että mitähän siellä alussa oikein tapahtuu. Sana aluksi veisi näkökulman suoraan keskelle luomistapahtumaa, johon lukija saapuisi samasta suunnasta kuin Jumala itse: ”Ja to…os…ta se alkaa”, niin kuin Väinö Linna tätä hetkeä Täällä Pohjantähden alla -trilogiassaan mukaili. 

Toki Linnakin aloitti tutusti sanalla alussa, mutta ikiaikainen suo oli ollut olemassa jo kauan ennen kuokkaa ja Jussia. Raamatun Jumalahan luo kaiken tyhjästä, eikö niin? Vai luoko sittenkään? Raamatun alkulukujen kaksi erilaista luomiskertomusta eivät pyri antamaan tähän yksiselitteistä vastausta. Jumala kyllä luo taivaan ja maan, mutta luoko hän ne ex nihilo, vai onko jotain ollut olemassa jo aiemmin? Mistä esimerkiksi ovat peräisin ne syvät vedet, joiden yllä Jumalan henki/henkäys liikehtii kuin tuulenviri tai värisevä sudenkorento?  

Ehkä Jumalan luomistyötä voisi ajatella Raamatun perusteella myös kreikkalaisittain eli niin, että luojajumala tarttuu kaoottiseen alkumassaan ja antaa sille käsitettävän muodon. Genesiksen hepreankielisessä alkutekstissähän maata kuvataan juuri muodottomaksi tyhjyydeksi, vaikka perinnesuomennos onkin autio ja tyhjä. Oli miten oli, sana aluksi saattaisi rohkaista pohtimaan tätä kysymystä useammasta näkökulmasta. Se ei viittaisi yhtä vahvasti kaiken absoluuttiseen alkuun kuin sana alussa. Jokin prosessi kyllä alkaa, mutta muuhun ei oteta kantaa. 

Ratkaisevaa oli tietysti se, voisiko alkutekstissä olevan heprean sanan kääntää myös muodossa aluksi. Eksegeettikääntäjä Hanna Vanosella ei ollut mitään minun ehdotustani vastaan, joten päätin yrittää sitä. Sehän on meidän kääntäjien tehtävä – tarjota uusia tulkintamahdollisuuksia ekumeenisen ohjausryhmän ja Pipliaseuran VT2028-johtoryhmän keskusteltavaksi. Nähtäväksi jää, mihin tulokseen keskustelu tässä tapauksessa johtaa. Lopullisen päätöksen vahvistaa aikanaan Suomen Pipliaseuran hallitus. Olisi hienoa, jos digisuomennoksemme saisi heti aluksi sysättyä lukijan kohti uusia näkökulmia. Tiedostan kyllä, että juuri kaikkein tutuimmissa ja tärkeimmiksi mielletyissä raamatunkohdissa luovuuden hengen on vaikeinta murtautua esiin perinteen syvyyksistä muotoilemaan uutta. 

 

Teksti: Tuomas Juntunen, kääntäjä, Suomen Pipliaseura

 

Vanha testamentti kääntyy uudestaan – Tule mukaan testaamaan käännöstä

Pipliaseura kääntää parhaillaan Vanhaa testamenttia alkukielestä mobiilikäyttäjille. Käännöshankkeen nimi on VT2028, sillä koko Vanha testamentti on käännetty vuonna 2028. Keräämme jo kääntämisen aikana lukijoilta palautetta VT2028-käännöksestä. Etsimme testaajia, jotka antavat palautetta käännöksen tyylistä ja yksittäisistä käännöskohdista. Tule mukaan vaikuttamaan tulevaan käännökseen:

Liity VT28-testiryhmään