Kuka haluaisin olla -minä

”Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut.”

(Laulujen laulu 2:11-12)

***

Kuvittele:

Autereinen heinäkuun aamu mökkirannassa. Heräät puhtaissa (yön jäljiltä yllättävän) sileissä pellavalakanoissa tuoreen kahvin tuoksuun, ja kuulet terassilta kultaisen noutajasi tassujen pehmeän askelluksen, kun se kantaa sinulle Hesaria sänkyyn. Aurinko maalaa väreitä Tikkurilan sävyllä F503 kuultolakattuihin hirsiseiniin ja vain kuikan huuto rikkoo aaltojen keveän liplatuksen laituriin.

Mynthonin raikkaana pujahdat pehmeisiin tohveleihin. Oiot tasaisen ruskettunutta, järvituulen ahavoimaa ja nappiin menneen kevätdieetin muovaamaa vartaloasi. Olet matkalla poimimaan kasvihuoneesta tuoreita, täydellisen kypsyisiä, orgaanisia tomaattejasi tuoreen hapanjuurileivän päälle. Sen täydellisen rapean, jolla naapurin maitotilan ystävällisen vanhan emännän, elämää nähneiden käsien kirnuama voi sulaa juuri sopivan valuvaksi.

***

Niin.

Minulla ei ole koiraa, eikä äkäisen vanhan kissani kantamasta rotan raadosta voi lukea kuin sen, että heikot sortuu elontiellä.

Mökki on, ehta remontoimaton 70-lukulainen, jossa kirnuvoista etäisesti muistuttaa vain haju. Ei voin, vaan lehmien.

Viime kesänä sentään päätin viljellä tomaatteja, joiden kilohinnaksi Keski-Suomeen kohdistuneiden kastelureissujen jälkeen tuli sellaiset 200 euroa.

Ja se vartalo-osuus? No. Olen suomalainen mies. Tykkään kaljasta ja makkarasta. Se ei sopinut kevätdieettiin.

***

Kesä on neljän vuodenajan kansalaisille latautunutta aikaa. Asetamme paitsi ajalle ja ympäristölle, niin eritoten itsellemme, odotuksia, jotka sanelevat raamit onnentunteille. Jos luotu illuusio särkyy, petymme.

Mutta oikeasti. Kenen pellavalakanat ovat aamulla sileät? Tai hengitys mynthonin raikas?

Unohdamme, että vaikka kesäpeilissä näkyykin minän konditionaali, kuka haluaisin olla -minä, siinä autenttisessa omassa itsessä on paljon. Siinä on riittävästi. Siinä on valtavasti. Se on ihan mahtava.

***

”Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.”

(Saarnaaja 3:12)

Otetaan jokainen päivä vastaan kiitollisina. Hellästi ymmärtäen virheet itsessä, mökin lautaseinän sävyssä, säässä ja tomaatinkasvatuksessa.

Toivon sinulle aivan mahtavaa, hellää kesää.

 

Teksti: Mikko Huttunen, varainhankinnan markkinointisuunnittelija

Suomen Pipliaseura on toiminut vuodesta 1812 asti tavoittaakseen ihmiset heidän omalla kielellään. Se on maamme vanhin kristillinen järjestö sekä vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kirjankustantaja.

Tänään olemme uutta luotaava järjestö, joka osana kansainvälistä verkostoa toimii 240 alueella ekumeenisesti.