Kolumni: Ajatellaanpa uudelleen

”Minusta tuntui oudolta kuulla Isä meidän -rukous näin, kun olen tottunut ’alkuperäiseen’- -”, kirjoitti eräs yliopisto-opiskelija palautteessaan. Kysyimme samaa varusmiehiltä: ”Hieman poikkesi siitä, mitä kuullu kirkossa” ja ”on selkeä ja ymmärrettävä”, saimme vastauksiksi.

Pipliaseuran meneillään oleva Uuden testamentin kääntäminen alkukielestä mobiilikäyttäjille tuo valokeilaan lukijan. Mikä on 15–25-vuotiaan suomalaisen kokemusmaailmassa ymmärrettävää? Kuka enää käyttää luontevasti muotoa tulkoon tai tapahtukoon? Jokainen käännösjakso testataan todellisilla, eri-ikäisillä lukijoilla.

UT2020:n käännösperiaatteiden mukaisesti myös käännöksen Isä meidän -rukous noudattaa tarkasti alkuperäisen kreikankielisen tekstin merkityksiä, mikä hämmentää joitakin palautteen antajia. Tästä syystä UT2020:n rukouksesta puuttuu rippikoulussa opittuun rukoukseen verrattuna loppuosa, koska se on myöhempää, liturgista lisäystä noin 500-luvulta. Myös Isä meidän -rukouksen tuttu synti on Matteuksessa käännetty velaksi, koska näin se on alkutekstissä. UT2020:n käännös on siten juuri alkuperäiselle uskollinen.

Palautteet ovat olleet valaisevia. Vastahankaa on syntynyt yleisesti tunnetuista kohdista, joissa itseäni ovat eniten yllättäneet aiheesta etäällä olevien ”Ei tätä saa muuttaa! Vaikkei Raamattu itselleni ole mitenkään tärkeä” -tyyppiset reaktiot. Valtaosa palautteesta on kuitenkin myötämielistä; hajontaa on tullut eniten tyylikysymyksissä, joiden rajoja on tarkoituksella haettu. Saamme arvokasta tietoa, mikä toimii, mikä on epäselvää, mikä sopivaa ja mikä ei. Kaikkein ennakkoluulottomimpia ovat olleet kirkollisen kentän ammattilaiset. ”Kääntäkää rohkeasti”, on kuulunut monen aiheeseen perehtyneen kannustus.

Palautteet herättelevät näkemään, miten sidoksissa olemme tradition kerrostumiin sekä omaan kokemushistoriaamme. Monelle totta ja oikeaa on se, minkä olemme itse varhain omaksuneet ja mitä kulttuurimme ylläpitää. Alkuperäiseksi luultu voikin olla tradition eri vaiheissa syntynyttä eikä alkuperäistä siis se, miten minä sen miellän.

UT2020:ssa on haettu ”ajatellaanpa uudelleen” -asennetta. Kunkin tekstin merkitykset ja ominaislaatu halutaan välittää mahdollisimman hyvin. Mutta samalla kokeillaan, testataan ja muokataan; etsitään raikasta yleiskielen sanontaa. Teksti on varta vasten mobiilikäyttöön muotoiltua. Sen tulee sopia myös ääneen luettavaksi ja kuunneltavaksi.

Valmista voi odottaa reilun vuoden päästä. Silloin testataan lopullinen vastaanotto.

Teksti: Terhi Huovari
Kirjoittaja on Pipliaseuran viestintä- ja varainhankintajohtaja, joka vastaa UT2020-hankkeessa sen projektinjohdosta.

Kolumni on julkaistu Piplia-lehdessä 2/2019.