Kirje Daavidille?

Psalmien uutta suomennosta lukiessani herää ajatus kirjeestä Daavidille. Kirjoittaisinko? Mieli tekisi, mutta en tohdi. Miksi en? Oikeastaanhan hän on jotenkin tuttu, niin paljon olen psalmeja lukenut, pohtinut elämääni ja vähäistä uskoani niiden avulla, niiden sanoilla. Jatkanko siis pohtimista kuvittelemalla kirjoittavani hänelle? Vähän kuin kirjoittaisin samalla itselleni, psalmien äärellä, kuin Daavidille? 

Miksi ei. Kuvittelen, että Daavidkin kirjoitti pitkälti itselleen kaikki nuo psalmeina tunnetut laulunsa, joista me nyt ammennamme rukousta, iloa ja ihmettelyä, katumusta vääristä teoistamme, kiitosta Jumalan armosta ja huolenpidosta. 

Minä turvaudun hyvyyteesi, Jumala,
minä saan iloita avustasi.
Tahdon laulaa Jumalalle,
hän pitää minusta huolen. (Psalmi 13:6) 

Voisin kirjoittaa Daavidille kiittääkseni lauluista, jotka ovat hoitaneet sieluani nuoruudestani asti. Jostain syystä kirje hänelle ei kuitenkaan oikein luonnistu, sillä suhtaudun häneen ristiriitaisin miettein. Hän on vaikeasti lähestyttävä, liian kaikkea. Liian vaikutusvaltainen. Liian taitava, liian rohkea. Liian täydellinen. Vaikka hän koki elämää meidän toisten kuolevaisten tavoin, rakasti ja pelkäsi, teki hyvää ja pahaa, niin kaikkea sitäkin jotenkin liian rajusti. 

Mutta Jumalaan hän turvasi ja luotti, huusi armoa ja ylisti. Siinäkin hän on esimerkillinen, jotenkin tavoittamaton, jykevä uskossaan, vertaamaton.  

Mitä osaisin kysyä häneltä, jos tapaisimme? Että rakastiko hän kaikkia kahdeksaa vaimoaan? Että kertoiko hän koskaan Batseballe lähettäneensä tämän miehen sodan pahimpaan paikkaan tahtoen ja tietäen hänen kaatuvan? Että horjuiko hänen luottamuksensa Jumalaan ikinä? 

Ei, en kysyisi. Kiittäisin vain. Näistäkin Psalmeista, joihin hän vuodatti sydämensä ilon ja tuskan, katumuksen ja ylistyksen. Psalmeista, joilla minä nyt sanoitan omia rukouksiani. Kertoisin, että minäkin koen sen, mistä hän lauloi: 

Nuoruudestani saakka sinä olet opettanut minua, Jumala.
Siitä lähtien minä olen kertonut ihmeteoistasi
ja kerron niistä vielä vanhana ja harmaapäisenäkin. (Psalmi 71:17–18) 

Jos kirjoittaisin Daavidille, kiittäisin vain, että vierastamisestani ja erilaisuudestamme huolimatta kohtaamme hänen lauluissaan, Raamatun Psalmeissa. Ja että saan niissä kohdata armahtavan, kaikkivaltiaan Jumalan, tulla hänen kohtaamakseen, yhtyä Daavidin riemulliseen lauluun: 

Sinun luonasi pulppuaa elämän lähde,
sinun valossasi me näemme valon.  (Psalmi 36:10) 

Teksti: Pia Perkiö

Pia Perkiö kirjoittaa raamattumietiskelyt tämän vuoden Piplia-lehteen. Mietiskelyt ovat muodoltaan
kirjeitä Raamatun henkilöille, jotka ovat kohdanneet Jumalan. Heidän kauttaan voi tulla itsekin Jumalan kohtaamaksi. Lue ilmainen Piplia-lehti verkossa tai tilaa kotiisi.