”Jotta ette unohda aimaran kieltä…”

Punaisen avolava-auton ympärille kerääntyy hetkessä joukko uteliaita oppilaita Bolivian aimarankielisellä alueella. Aimaroiden alkuperäiskansa elää Bolivian, Perun ja Chilen alueella. Bolivian asukkaista neljännes eli lähes 2,5 miljoonaa on aimaroita. He asuvat pääosin Andien ylätasangolla sekä nykyisen pääkaupungin La Pazin ympäristössä.

Sisällä luokassa pastori Carlos Huaynoca esittelee oppilaille ja opettajille uusia, aimanrankielisiä luku- ja kirjoitusoppaita. Bolivian Pipliaseura on kustantanut kirjat ja jakaa niitä aimarankielisen alueen kouluihin, koska niissä on pulaa opetusmateriaalista. Värikkäät kirjat sekä askartelupaketti kiinnostavat sekä oppilaita että opettajia.

– Nämä kirjat ovat sitä varten, että te oppisitte lukemaan ja kirjoittamaan omalla äidinkielellänne. Älkää koskaan unohtako omaa kieltänne, aimaraa, Carlos neuvoo.

Kun Carlos kysyy haluavatko oppilaat tällaiset oppikirjat, vastaus tulee kuin yhdestä suusta: ”SI! KYLLÄ!” Carlos lupaa palata seuraavalla viikolla ja tuoda jokaiselle oppilaalle oman kirja- ja kynäpaketin.

Rakkaus kieleen, rakkaus Raamattuun

Pastori Carlos Huaynoca toimii Bolivian Pipliaseuran aimarankielisen työn koordinaattorina. Pääkaupungissa La Pazissa hänen johdollaan kolmihenkinen kääntäjäryhmä sai vuoden 2010 lopussa valmiiksi aimarankielisen Raamatun tarkistuskäännöksen.

Pastori Carlos oppi aimaran kielen kotona, mutta koulussa puhuttiin vain espanjaa. Äidinkieltään hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan vasta aikuisena.

– Lapsena kolme ensimmäistä luokkaa kävin Quella Quellan kyläkoulua. Koulunkäynti jatkui suuremmassa koulussa Camanchassa, jonne kävelin joka päivä 5 kilometriä. Äitini kuoli, kun olin 15-vuotias, ja jäimme isän kanssa kaksin. Meidän oli opeteltava kaikki ne työt, jotka äiti oli aina tehnyt, kuten laittamaan ruokaa, pitämään huolta kodista ja pesemään pyykit. Kun täytin 20 vuotta, sanoin isälleni: Isä, en voi enää asua täällä. Minä haluan käydä lisää koulua, haluan opiskella. Isä antoi luvan lähteä.

– Muutin kaupunkiin ja pääsin opiskelemaan teologiaa. Tapasin mukavan tytön, menimme naimisiin ja saimme kolme lasta. Vanhempi poikani on kirjanpitäjä ja tyttäreni lääkäri. Työssään he tapaavat erilaisia ihmisiä, ja siksi on hyvä, että he osaavat puhua aimaraa ja ymmärtävät eri puolilta tulevia ihmisiä. Nuorempi poikani opiskelee vielä ja olen surullinen siitä, ettei hän osaa puhua aimaraa.

Ensimmäinen aimarankielinen Raamattu valmistui vuonna 1985. Pastori Carlos aloitti Bolivian Pipliaseuran aimarankielisessä käännöstyössä 2000-luvun alussa. Hän on suorittanut Yhtyneiden Raamattuseurojen järjestämän kolmivuotisen raamatunkäännöstyön koulutuksen.

– Koska tulen itse aimara-kylästä ja suonissani on aimara-verta, haluan, että myös kansani osaa lukea ja kirjoittaa aimaraa. Erityisesti haluan, että he osaisivat lukea Raamattu aimaraksi ja kuulla siten Jumalan puhuvan heidän omaa kieltään.

 

Teksti: Satu Toukkari