”Ei enää koskaan!” Mihin minun pientä panostani tarvitaan?
Näin ajateltiin laajalti 1900-luvun puolivälissä, kun kaksi maailmansotaa oli polttanut maapallon karrelle, tuhonnut kymmeniä miljoonia ihmisiä ja traumatisoinut kokonaisia sukupolvia. Syntyi kansainvälisiä instituutioita, kansalaisjärjestöjä sekä julistuksia, joilla haluttiin taata kestävä rauha uusille sukupolville. YK:n ihmisoikeusjulistus (1948) asetti pohjan yhteiselle ymmärrykselle kaikille kuluvista ihmisoikeuksista. Aikakautta sävytti myös siirtomaiden laaja itsenäistymisaalto Afrikassa ja Aasiassa. Epäoikeudenmukaisiin rakenteisiin alettiin havahtua tietoisuuden lisääntyessä.
Vuosikymmenten myötä globaalit haasteet ovat tulleet moninaisimmiksi: Ilmaston lämpeneminen, luontokato, kansanmurhat, ihmiskauppa, kyberuhkat, pandemiat, äärimmäinen köyhyys, ruokaturva, polarisaatio, puhdas vesi ja koulutuksen saatavuus nyt esimerkkeinä. Moni asioista kytkeytyy toisiinsa. Haasteet tuntuvat imaisevan valtavan määrän ihmisiä ahdistukseen ja lamaannukseen.
Ehkä juuri siksi globaalin ahdistuksen vyöryessä ”Ei enää koskaan”-ajattelulta kääntyy monien mielessä ”tieto lisää tuskaa” -ajatteluun, tai sen englanninkielisen vastineeseen, ignorance is bliss, jonka mukaan piittaamattomuus lisää onnellisuutta. Näinhän asia ei kuitenkaan ole, paitsi hyvin itsekkäästä näkökulmasta. Toisaalta, kenellekään yksilölle ei ole kohtuullista vyöryttää koko maailman tuskaa.
Monimutkaisiin haasteisiin ei ole olemassa kuin monimutkaisia vastauksia, paitsi ehkä yksi.
Mitä haasteiden selättämiseen sitten tarvitaan?
Oma lyhyt vastaukseni olisi: ”Rakkautta”.
Voimme tehdä oman palamme siinä paikalla, missä olemme, siinä mittakaavassa kuin se on mahdollista. Jopa niin, että voimme elää muutakin elämää. Tähän meitä kristittyinäkin kutsutaan: rakastamaan, kertomaan hyvää sanomaa ja palvelemaan.
Globaalikasvatuksen tehtävänä on avata näitä näköaloja. Pipliaseurassa määrittelemme oman globaalikasvatuksemme näin:
Globaalikasvatus rakentaa ymmärrystä yhteisestä vastuusta maailmassa ja kehittää kansainvälistä ajattelutapaa. Elinikäinen oppiminen ja kestävä kehitys toimivat ohjaavina periaatteina. Ymmärrys lisää motivaatiota sitoutua ja tukea toimintaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
Piplian globaalikasvatusmateriaalit keskittyvät kolmeen työalaan, jotka muuttavat maailmaa: raamatunkäännöstyöhön, lukutaitotyöhön ja raamatunkäytön edistämiseen. Muutosvoimaa syntyy työmme kautta maailmalla ja täällä Suomessa, kun kerromme työmme tuloksista. Se on mitä parhainta vastalääkettä ignorance is a bliss -ajattelulle. Meille suomalaisille voimaannuttavaa on oivaltaa, miten valtava muutosvoima on lähtenyt liikkeelle omalle vähemmistökielellemme aikanaan Agricolan kääntämästä Uudesta testamentista (1548), aapisesta ja lukutaito-opetuksesta. Maailmalla sama työ jatkuu niin Kiinan vähemmistökansojen raamatunkäännöshankkeissa kuin Namibiassa dhimba-kansan naisten lukutaito-ohjelmassa.
Globaalikasvatus ei ole suunnattu vain lapsille ja nuorille vaan meille kaikille. Ajan haasteiden keskellä, voisiko sinunkin suuhusi sopia tämä pieni globaalikasvatuksen kirvoittama muutosvoimainen kiteytys:
Ei enää koskaan, sillä minunkin pienellä osallani on vaikutus tähän suureen kokonaisuuteen.
”Minä jätän teille rauhan; annan teille oman rauhani. En anna teille niin kuin maailma antaa. Rohkaiskaa sydämenne älkääkä pelätkö.” Joh. 14.27 (UT2020)
Teksti ja kuva: Antti Siukonen, Suomen Pipliaseura
Lue lisää: Piplian globaalikasvatus
Piplia tarjoaa seurakunnille ja kasvattajille valmiita globaalikasvatuksen materiaaleja, virikkeitä ja tuntisuunnitelmia.