Blogi: Suoraa puhetta

Jumala puhuu Raamatussa. Itse kuulen Jumalan puheen evankeliumin tapahtumissa. Kerta toisensa jälkeen pysähdyn sen ajatuksen äärelle, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi ensimmäisenä naisille. Heille, joita ei aikansa yhteiskunnassa pidetty luotettavina todistajina.

Kuinka monta kertaa elämässäni 2000-luvun yhteiskunnassa olen kättelyjärjestyksessä jäänyt sukupuoleni takia suurieleisesti toiseksi tai sanomiseni on täytynyt toistaa ennen kuin se on kuultu?

Jumala puhuu evankeliumin viimeisissä luvuissa suoraan aivan eri kieltä:

”Naiset lähtivät kiireesti haudalta ja juoksivat pelonsekaisen ilon vallassa viemään sanaa Jeesuksen oppilaille. Silloin Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, kumartuivat hänen jalkoihinsa ja syleilivät niitä. Jeesus sanoi: ”Älkää pelätkö. Menkää sanomaan veljilleni, että lähtevät Galileaan. He tapaavat minut siellä.”  Matt.28: 8-10, UT2020-käännös

Jumala puhuu huutaen, kun Jeesus vaatii lapsia syliinsä tärkeämpien aikuisten edelle aikana, jolloin lapsen oikeuksia ei oltu artikloihin kirjattu. Kuinka monta kertaa yhä vieläkin aikuisten kasvojen ilmeistä näkyy, kuinka heidän tunnelmansa menee pilalle äänekkäiden lapsien viedessä tilaa aikuisten valtaamissa tilaisuuksissa?

”Jeesuksen luokse tuotiin lapsia, jotta hän koskettaisi heitä. Jeesuksen oppilaat moittivat tuojia. Tämä harmitti Jeesusta, ja hän sanoi oppilailleen: ”Antakaa lasten tulla luokseni. Älkää estäkö heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen.”
Mark 10:13-14, UT2020-käännös

Jeesuksen elämä ihmisenä tavallisten kuolevaisten joukossa on Jumalan viesti. Hän elää tässä todellisessa elämässä kanssamme. Hän puhuu tavallisten ihmisten kieltä. Ajattelen, että Jumala ei siis ole pelkästään meidän keskellämme tuottamassa hengellistä autuutta, vaan tekemässä tilaa kaikkien olemassaololle. Hän on mukana tavallisessa onnessa yhtä lailla kuin maallisessa surussa. Jeesus tunsi ihan oikeasti sen, että jäi oman isänsä hylkäämäksi ja ystäviensä pettämäksi.

Meidän tehtävämme on olla toisia ihmisiä kohtaan yhtä oikeudenmukaisia kuin Jumalaa kohtaan. Emme voi hengellisesti vanhurskastella ja polkea samalla lähimmäisiämme jalkoihin.  Temppelin väliverho ei revennyt kahtia ylhäältä alas siksi, että voisimme verhota Jumalan sanat ymmärtämättömäksi korukieleksi, vaan siksi, että kuulisimme Jumalan puheen suoraan.

”Onnellisia ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano: he saavat kyllikseen.” Matt. 5:6 UT2020-käännös

Teksti: Ulla Oinonen

Kuva: Ben Wocks/ Unsplash