Blogi: Sanoja äidille
Miten voikaan yksi pieni sana sisältää niin suuren tunneskaalan? Se on sana, josta on monet laulut tehty, lohdulliset ja lohduttomatkin. Sana, joka ei jätä ketään kylmäksi, vaan piirtyy jokaisen iholle jääden siihen ikuisesti. Se on sana, joka opitaan ensimmäisenä, ja jota huudetaan pelon hetkellä. Tuo sana sisältää rakkauden, armon ja turvan.
Se sana on Äiti. Mielestäni kielemme kaunein sana. Niin voimallinen, niin taipuisa. Niin kuin vain äidin rakkauskin voi olla.
Äidin seurassa minä viisikymppinen aikuinen muutun lapseksi.
Äidin seurassa minä viisikymppinen aikuinen muutun lapseksi. Tahdon käpertyä kainaloon, saada lohtua murheisiini. Pyyhit kyyneleeni ja minä rauhoitun. Sinä olet minun peruskallioni ja sinuun minä voin aina tukeutua. Miten voisin kiittää sinua väsymättömästä rakkaudestasi? Näin äitinä tiedän nyt, että väsynyt olet ollut monet kerrat. Rakkaus kuitenkin vahvistuu ja lisääntyy, kun sitä käytetään. Siksi äiti on jaksanut. Sinä ja minä.
Rakkaus elää, vaikka välissä olisi mitkä maskit ja matkat.
Elämme aikoja, jossa monien äiti tai isoäiti joutuu olemaan erossa lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Halaukset ja hyvän yön suukot ovat muistoissa vain, eikä läheisyyttä ole. Se voi olla mielelle hyvin raskasta. Annetaan silloin sanojen lohduttaa ja auttaa. Toinen voimallinen sana Äidin lisäksi on tietysti Rakkaus! Tuhlataan sitä sanaa teoissamme ja puheissamme. Varsinkin tulevana äitienpäivänä, jonka jokainen äiti-ihminen on ansainnut. Rakkaus on väkevää voimaa, joka on olemassa, vaikkemme näkisi kohdetta silmiemme edessä. Rakkaus elää, vaikka välissä olisi mitkä maskit ja matkat. Se on meidän kaikkien sydämissämme odottaen vain näkyväksi tulemista. Se on tehty tuhlattavaksi.
Muista äiti, sinä olet rakas! Koita jaksaa vielä hetken. Kaikki muuttuu vielä hyväksi ja sitten tuhlaamme aikaa iloon ja läsnäoloon. Hyvää äitienpäivää Sinulle!
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (1. Kor. 13: 13)
Teksti: Satu Peltosaari
Kuva: Guille Pozzi/Unsplash