Blogi: Runoilijan ensikokemuksia psalmi-työmaalla 

Luin Dietrich Bonhoefferin teoksen Die Psalmen. Das Gebetbuch der Bibel (1940) Samppa Asunnan suomennoksena Katselen taivasta. Mietteitä Psalmien äärellä (1996). Kirjassaan Bonhoeffer siteeraa kirkkoisä Hieronymusta, joka kertoo, että ”hänen aikanaan psalmeja laulettiin pelloilla ja puutarhoissa”. Psalmit olivat siis osa arkikokemusta. Ihastuin. Kirkkoisä Hieronymuksen muotoilu sopii kuvaamaan sitä, millainen on suhteeni psalmeihin runoilijana. Aloitin elokuussa työt Suomen Pipliaseurassa kieliasiantuntijana tehtävänäni muokata psalmit nykysuomeksi. Omassa runoudessani kuvaan usein vettä, tuulta, kasveja ja maaperää. Minulle on tärkeää kulkea luonnossa ja ihmetellä sitä, kokea olevani osa suurempaa kokonaisuutta. Kun aloitin työni, oli vuodenaika vaihtumassa kesästä syksyyn. Teen työtäni kaupungissa ja maalla. Kaupungissa olen lähellä merta, maalla keskellä peltoja ja puutarhaa. Kun katson haukkojen lentoa, kuuntelen kurkia ja panen merkille muutoksia peltomaisemassa, olen mukana psalmien mielenmaisemassa enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan.  

Luontokuvaukset ja luontokokemusten ilmaiseminen ovat olennainen osa psalmeja. Eikä kyse ole vain siitä, että kuvattaisiin ihmistä osana kosmosta ja luomakuntaa. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana olen päässyt muotoilemaan suomeksi myös muunlajisia eläimiä osana luomakuntaa, taivaankappaleita, maaperää ja vettä. Olen huomannut, että psalmien laajaa tunneskaalaa kuvataan usein veden avulla. Esimerkiksi psalmissa 124 kuvataan vihaa päälle vyöryvänä vetenä, joka yrittää upottaa alleen. Olen saanut useammankin kerran taivutella kieltä runoilijan kynällä yrittäessäni saada vedet virtaamaan tarpeeksi suurella intensiteetillä. Psalmissa 96 kehotetaan taivasta ja maata kaikkinensa iloitsemaan ja laulamaan ylistystä Jumalalle. Kyse ei olekaan mistä tahansa kehotuksesta – meri ylistää pauhaamalla, ja metsän puut humisevat riemusta (KR92:n mukaan). Niiden ylistys kumpuaa siitä, miten ne ovat osana kaikkea. Psalmissa 148 aurinko ja kuu ylistävät Jumalaa. Kosminen järjestys, johon taivaat ja maa kaikkine luotuineen asettuvat, on osa Jumalan tekemää ja suunnittelemaa järjestystä. Tuli, rakeet ja lumi saavat kehotuksen ylistää, samoin myrskytuuli. 

Hieronymus kirjoittaa, että psalmeja laulettiin pelloilla ja puutarhoissa. Minäkin halusin laulaa niitä ja osallistuin lokakuussa Hilkka-Liisa Vuoren gregoriaanisen kirkkolaulun kurssille Naantalin kirkossa. Siellä opin hiukan siitä, miten ääni resonoi kirkkotilan kanssa. Mikä tärkeintä, sain tuntumaa psalmeille tyypilliseen rakenteeseen: jae rakentuu kahdesta osasta, joissa sama ajatus ilmaistaan eri sanoin. Sain tuntumaa siihen, miten psalmista tulee rytminsä kautta osa hengitystäni, siitä tulee rukousta. Opin, että laulaminen on enemmän kuuntelemista kuin äänessä olemista. Psalmien kuuleminen ja kuunteleminen on jotakin niin suurta, että sitä kohti olen vasta menossa, ehkä aina vasta menossa. 

 

Teksti: Katja Seutu, Kääntäjä, Suomen Pipliaseura