Blogi: Raamatun kääntäminen vaatii sitkeyttä ja luovuutta

Kysymys raamatunkääntäjän pätevyysvaatimuksista on itselleni monella tasolla omakohtainen. Väitöskirjatutkimukseni loppuvaiheessa 1980-luvun loppupuoliskolla minua pyydettiin Johanneksen evankeliumin kääntäjäksi hankkeeseen, josta muutaman vuoden kuluttua vuonna 1992 julkaistiin uusi Kirkkoraamattu. Kieltäydyin tarjouksesta. Jälkikäteen ajatellen se oli viisas ratkaisu. Minulla oli tutkimustyöni kautta tuoreita näkökulmia joidenkin evankeliumijaksojen kääntämiseen. Liian tuoreita. Olisin vain pettynyt, koska ehdotukseni olisivat murskautuneet käännöskoneiston rattaissa. Se olisi ollut nuorelle innokkaalle tutkijalle kova kohtalo.

Kerran kieltäydyin, mutta siitä huolimatta olen ollut valtaosan työurastani tekemisissä raamatunkäännöshankkeiden kanssa. Näkökulmani raamatunkäännöksiin on ollut hallinnollinen. Olen usein ollut varsin turhautunut sen tosiseikan edessä, että aikatauluista lipsuminen on yksi käännöstyön suurimpia haasteita.

Pääsiäismaanantaina eli toisena pääsiäispäivänä siunattiin viimeiselle matkalle raamatunkääntäjä Helena Valkeapää. Olen seurannut hänen matkaansa käännöstyön maailmassa vuodesta 1993 lähtien. Itse olin noviisi, mutta Helena oli tuolloin ollut jo kokenut tekijä. Hänen panoksensa vuonna 1993 valmistuneen pohjoissaamen virsikirjan valmistumisessa oli merkittävä. Takana oli jo seitsemän vuotta Uuden testamentin käännöshankkeessa. Oikeastaan olisi pitänyt vähitellen tulla jo valmista. Viivästyminen ei ollut kuitenkaan kiinni Helenan panoksesta. Hän teki neljänkymmenen raamatunkääntäjävuoden aikana aina tehtävänsä sen mukaan kuin oli sovittu. Haasteena oli niiden henkilöiden osaamattomuus, joiden vastuulla oli hankkeen kokonaisuuden suunnittelu ja seuranta. Onnistunut käännösprosessi edellyttää, että kaikki mukana olleet ovat sitoutuneet yhteiseen aikatauluun ja suorittavat tehtävänsä osana laajempaa koneistoa.  No, Uusi testamentti julkaistiin 1998 ja koko Vanha testamentti vuonna 2019. Järkyttävää sitkeyttä ja vaativa hanke.

Sitkeys onkin yksi raamatunkääntäjältä vaadittavista ominaisuuksista. Valmista ei tule hetkessä ja kritiikkiä tulee varmasti. Sitkeyttä ei Helenalta puuttunut. Ei myöskään sitoutuneisuutta.

Raamatunkäännöstyölle ominaista on se, että siinä vaaditaan keskenään jännitteisiä ominaisuuksia. Sitkeyden ja peräänantamattomuuden ohella kääntäjällä täytyy olla melkoinen määrä luovuutta ja henkistä joustavuutta. Käännöstyötä ei tehdä yksinäisessä kammiossa vaan yhteistyössä toisten kanssa. Tarvitaan kykyä ajatella rohkeasti ja kykyä luona monia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja nopeassa tahdissa toisten arvioitavaksi. Ja voimaa kestää tilannetta, jossa omaa luovaa työtä arvioidaan ja arvostellaan oikein joukolla. Näitä kaikkia ominaisuuksia oli myös Helenalla. Hänen toimintaansa ohjasi suurempi näky, joka lopulta kantoi hänet myös perille.

Ajattelen kiitollisena Helenaa ja kaikkia muita saamelaisia, jotka taistelivat itselleen ja omalle kansalleen uuden yhteispohjoismaisen raamatunkäännöksen.

Markku Kotila

Suomen Pipliaseura, toiminnanjohtaja