Blogi: Puroja kuivaan maahan
Olin hiljattain työmatkalla Pohjois-Namibiassa, kenialaisen SIL-työtoverin ja Namibian Pipliaseuran johtajan kanssa.
Matkan edetessä huomiomme kiinnittyi joka puolella vallitsevaan kuivuuteen. En nähnyt yhdessäkään joen uomassa vettä ja alueet, jotka tavallisesti tähän vuoden aikaan vihertävät, riutuivat kuivuudesta keltaisina. Koska sateet olivat jääneet tulematta, kerrottiin kylissä surullisia tarinoita siitä, kuinka hirssiä ei voitu kylvää tänä vuonna ja kuinka karja oli jo alkanut kuolemaan ruoan ja veden puuttuessa.
Tapasimme valtion, eri kirkkojen ja dhimba-kansan edustajia sekä Namibiasta että Angolasta. Heiltä kokosimme tietoa, jonka pohjalta on mahdollista rakentaa paikalliseen tilanteeseen ja tarpeisiin soveltuva dhimbankielinen lukutaitoprojekti.
Useiden haastattelujen jälkeen selkiytyi kuva siitä, kuinka tärkeä oma kieli on dhimboille. Lukutaito-opetusta halutaan omalla kielellä ja vanhemmille on myös tärkeää, että lapsille tarjoutuu mahdollisuus opiskella omalla äidinkielellään. Dhimbankielinen Uusi testamentti valmistui vuonna 2013, ja myös se motivoi dhimba-seurakuntia järjestämään lukutaito-opetusta.
Tätä kirjoittaessani ja Namibian kuivuutta pohtiessani avautui iPadissani yllättäen Piplia-sovelluksen ikkuna näyttäen sen päivän raamatunjakeen, Jesaja 44:3 (KR92):
Minä annan vesien virrata janoavalle,
purojen kuivaan maahan.
Minä vuodatan henkeni lapsiisi
ja siunaukseni vesoillesi,
ja he versovat kuin kaislikko
Kuin pajut purojen varsilla.
Tämä raamatunpaikka ja sen ilmestyminen eteeni kyseisellä hetkellä puhutteli minua. Mietin, kuinka nämä Raamatun sanat koskettaisivat dhimbaa, joka kamppailee lohduttoman kuivuuden keskellä ja tarvitsee toivoa jaksaakseen.
Mietin myös, mikä on lukutaitotyön merkitys niille ihmisille, joille elämän perustarpeiden turvaaminen on suuri haaste. Muistan kuivuudesta kärsivien kyläläisten innostuksen heidän kuullessaan lukutaito-ohjelman mahdollisuudesta. He näkivät koulutuksen tärkeänä. Lukutaitotyö antaa pohjan kouluttautumiselle. Kouluttautuminen antaa paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeasti ennakoitavien muutosten aikakaudella, kun perinteisten elinkeinojen harjoittaminen kohtaa yhä uusia haasteita.
On hienoa, että saamme olla yhdessä mukana työssä, joka tuo toivoa sinne, missä sitä kipeästi tarvitaan.
TEKSTI JA KUVA: Ari Vitikainen