Blogi: Miten kokea kesän vapautta myös arjessa?

Kesän kynnyksellä tallentelin Agricola-kävelyn reittejä kartalle ja mietin kaihoisasti, milloin itsekin voisin käyttää aikaa paineista vapaaseen vaelteluun Suomen kauniissa luonnossa. Reitin varrelle osuu monta historiallisesti merkittävää ja kuvankaunista paikkaa: kivikirkkoja, vanhoja asutuskeskuksia ja ruukkialueita. Parhaiten niihin tutustuu juuri kiireettömästi kävellen. 

Agricola-kävelyn uutuutta, reittikarttoja, on kesän aikana käyty katselemassa satoja kertoja. Toivon, että jokunen vaeltaja on uskaltautunut niiden opastamana matkaan. Kartalle on merkitty mietiskelyjä, jotka ohjaava pyhiinvaeltamisen ydinteemoihin. Niiden avulla voi ottaa matkaevääksi vaikkapa hiljaisuuden tai vapauden teemat.  

Kun kesää pyörittää kahden kouluikäisen kanssa, saa vapauden, hiljaisuuden ja hitauden teemoja todella etsiä kaiken touhun keskeltä. Itselleni vapaus oli tänä kesänä sitä, että asuntoauton ja myöhemmin teltan kanssa reissatessa saattoi aamulla lähteä juuri sinne, mihin nenä näytti, ja majoittua sinne, missä illalla nyt sattui olemaan. Retkiseuralleni oli tärkeää tietää kotiintulopäivä, joten jouduin suunnittelemaan matkaamme hieman enemmän kuin olisin halunnut. Hiljaisuudesta pääsin nauttimaan saatuani pesueen nukkumaan, jolloin oli vihdoin aikaa katsella kaukaisuuteen ja nauttia päivän näkymästä. 

Retkeilyssä, samoin kuin pyhiinvaeltamisessa, on jotain itsessään hidastahtista ja yksinkertaista, joka resonoi minussa. Ruoka on pakostakin yksinkertaista, kun se tehdään retkikeittimellä tai nuotiolla. Syömiseen tarvitaan ainoastaan kulho ja haarukka, tuolina toimii lähin kivi tai kanto. Matkalla on mukana vain se, mitä itse jaksaa kantaa. Puhelinkin unohtuu ihanasti, kun akku loppuu. Aina kun vastaan tulee ranta, pysähdymme uimaan. Ulkoilmassa yöpyminen on itsessään virkistävää, vaikka kuulisikin unen läpi oravien yölliset leikit tai sateen rummutuksen. 

Irrottautuminen arjen pyörityksestä tekee hyvää. Sitä ikään kuin löytää itsensä uudelleen, kun saa tehdä niitä asioita, joita rakastaa. Arkeen paluun suuri haaste onkin se, ettei katoaisi oravanpyörään, vaan pystyisi pitämään yllä näitä keidashetkiä joissa sydän lyö lempeästi samaan tahtiin luonnon kanssa.

Tarjoaisiko pyhiinvaellus sinulle tällaisen pysähtymishetken arkeen? Ehkä sitä kannattaa ainakin kokeilla. 

Agricola-kävelyn viimeiset taipaleet ovat vielä edessä. Elokuun lopussa taivalletaan Perniöstä Paimioon, ja syyskuussa Paimiosta Turkuun. 19.9. vietämme Turun tuomiokirkossa kävelyn päätteeksi hetkipalvelusta, johon on jokainen tervetullut osallistumaan.  

 

Teksti: Hanna Hokkanen 

Kuva: Anu Tuomainen