Blogi: Mitä voisin tehdä tänään?
Meiltä kaikilta on kysytty kuluneen vuoden aikana kestävyyttä.
Olemme joutuneet tottumaan siihen, ettei korona mennyt ohi kesässä, syksyssä eikä talvessakaan. On huoli omasta ja läheisten terveydestä, mutta myös eriarvoistumisesta, taloudellisista vaikeuksista ja jaksamisesta. Oma tilamme ja tekemisemme on poikkeuksellisen rajattua.
Moniin asioihin emme ole voineet vaikuttaa. Mutta moniin silti voimme. Itse olen vanhastaan omaksunut muutamia ihan yksinkertaisia keinoja, joita olen soveltanut arkeeni myös kuluneena vuotena. Haluaisin jakaa niistä kanssanne muutaman:
- Kävely
Minulle liikkuminen, etenkin kävely, toimii pään nollaajana arjessa tai hyvänä keinona tuoda rytmiä vapaapäivään. Pitkä kävelylenkki on meditatiivinen, ja aina parempi, jos sen pystyy tekemään kauniissa ympäristössä tai luonnossa. Koiralenkeillä olen tarkoituksella jättänyt kännykän kotiin, jotta olen mahdollisimman hyvin läsnä siinä, mihin kävely vie, fyysisesti ja henkisesti.
Miksi en lähtisi ulos nyt? - Konkreettinen tekeminen tai rutiinit
Itselleni tämä on usein käsillä tekemistä, helpoimmin ihan kotona. Toistuvat asiat jäsentävät päivää ja tuovat vastapainoa. Jopa siivous toimii. Tai ekstra leipominen, neulominen, remontointi ja ylipäänsä kaikki, mikä tuottaa näkyvää tulosta.
Mikä konkreettinen puuha olisi minulle mieluisaa tänään? - Itsestä ulospäin -asenne
Aina kun pystyn jättämään omia asioitani, pelkoja tai huolia, vähän enemmän taka-alalle ja keskittymään muihin ihmisiin ja heidän kuulumisiinsa, tapahtuu kummia. Tunnetusti toisten auttaminen kohentaa myös omaa oloa.
Mitä voisin tehdä tänään jonkun toisen hyväksi? Lähellä, kaukana.
Viime aikojen oleminen on pakostakin tiivistynyt kotoiluun ja ulkoiluun. Mutta samoja asioita voin tehdä laajemminkin.
Näköpiirissä houkuttaa Agricola-kävely, joka etenee etapeissa Pernajasta Turkuun huhti–syyskuun aikana. Kävelyyn liittyvät pyhiinvaelluskortit virittävät hengellisiin teemoihin. Kuljin työkavereiden kanssa viime vuonna osuuden Perniöstä Yliskylään, tänä vuonna ehkä pidemmästi. Matkaa voi tehdä myös omalla paikkakunnalla. Kuljettujen kilometrien mukaisesti voin myös tukea Pipliaseuran lukutaitotyötä.
Toinen traditio itselläni on jo seitsemän vuoden ajan ollut Agricola-leivosten leipominen. Olen ihastunut vegaaniseen versioon. Leivos maistuu hyvältä, mutta etenkin sen symboliarvo on minulle tärkeä: se muistuttaa kansainvälisen lukutaitotyön merkityksestä. Meille lukutaito on itsestäänselvyys, mutta 750 miljoonalle aikuiselle eri puolilla maailmaa se ei sitä ole. Tähän perehtyminen on avannut silmäni monin tavoin.
Tänä vuonna Pipliaseuran lukutaito-ohjelma on aloitettu uutena Namibiassa, vaikka monessa maassa työtä on jouduttu väliaikaisesti myös keskeyttämään. Ihmiset tarvitsevat toisiaan entistä enemmän. Hyvä lisääntyy jakamalla.
Onnellisia ovat myötätuntoiset, heitäkin kohdellaan myötätuntoisesti.
Matt. 5:7 UT2020
Teksti: Terhi Huovari
——-
Lue lisää:
Agricolan päivä
Pipliaseuran lukutaitotyö
Agricola-kävelyn pyhiinvaelluskortit: vapaus, yksinkertaisuus, hiljaisuus, huolettomuus, kiireettömyys, hengellisyys ja jakaminen
Kuva: Ozgu Ozden, Unplash