Blogi: Mitä elämänohjeita antaisit nuorelle?

Se tunne, kun koulu loppuu ja elämä on edessä. Jokin on saatu valmiiksi ja uusi odottaa. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, oli sitten valinnut jo oman polkunsa tai ei. Sellaiselta maailma näytti usein tähän aikaan vuodesta monelle nuorelle.

Tänä keväänä tunnelmat ovat monin tavoin toisenlaiset kuin aikaisempina vuosina. Täällä mahdollisuuksien maailmassa ovat kokeneemmat neuvoneet nuoria uuden edessä valitsemaan varmasti. Usein on neuvottu miettimään aloja, joilla työllistyy parhaiten. On jaettu neuvoja opiskelun tärkeydestä ja varman päälle pelaamisesta. Ehkä jonkinlaisen uutuutena elämänohjeisiin on tullut paine etsiä omaa intohimoaan ja työskennellä ahkerasti unelmiensa tavoittamisen eteen.

Tänä keväänä ei kokemuksen ääni enää ohjailekaan. Varmaksi ei ole osoittautunut mikään. Kova työkään ei välttämättä ole ollut unelmien toteutumisen tae. Varmuutta tulevaisuudesta ei ole enää kenelläkään. Sellaista kokemusta ei ole, joka kertoisi millä tästä kaikesta selviää voittajana.

Muistan nuoruudestani sen, ettei minua juuri neuvottu. Olin yleensä aina askeleen edellä. Ennen kuin minua ehdittiin neuvoa oli minulla jo vastaus valmiina. Pohdin ja punnitsin vaihtoehtoja mielessäni ja vain ilmoitin suunnan, johon lähdin kulkemaan. Ajattelin, että ilman tätä aikuiset haistavat epävarmuuteni ja tekevät päätökset puolestani.

Mitä neuvoja minä sitten antaisin nuorelle? En antaisi neuvoja lainkaan. Kuuntelisin. Kuuntelisin niin kauan, että hiljaiset kysymykset tulisivat esiin. En yrittäisi ratkaista niitä, mutta vakuuttaisin, etteivät ne kysymykset ole pelottavia, eikä kaikkeen tarvitse löytyä vastauksia ja silti kannattaa uskaltaa elää.

Tulevaisuus ei ole helppo, mutta tämä aika on osoittanut, että ilman aiempaa kokemusta on löytynyt ratkaisuja mahdottomiinkin tilanteisiin. Meillä on ratkaisuja, mutta meillä ei ole voittajia. Yhtäkään varmaa voiton polkua ei tässä maailmassa ole.

Vaikka oppilaanohjaajien, vanhempien, opettajien ja muiden aikuishahmojen joukosta en neuvoja kysellyt, polkujani on aina ohjannut omista suunnitelmistani huolimatta aina suuremmat kädet.

”Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”
(2. Moos. 4: 12)

Teksti: Ulla Oinenen
Kuva: Anne Spratt/Unsplash