Blogi: Kutsuttuna mutta keskeneräisenä

Oman kutsumuksen pohdinta tuntuu olevan aikamme hittiteema. Lisäksi se on näin syksyn alettua varsin akuutti aihe: Töihinpaluu-tutkimuksen mukaan lähes 40% työssäkäyvistä kokee ahdistusta töihin paluusta loman jälkeen.

Olenko nyt oikealla paikalla, mihin olen menossa? Mikä on kutsumukseni?

Usein etsimme kutsumustamme työstä, perheestä, harrastuksista, matkustamisesta tai muista elämän tärkeistä asioista. Muistan, kuinka nuorena omat valintani pohjautuivat melko hätäiseenkin päätöksentekoon. Ajattelin, että on pysyttävä liikkeellä, muuten juna menee ohi – siis ilman minua. Tämä alitajuinen pelko painoi kaasua. Pysyin liikkeessä, ja varmaan siksi kehitystäkin tapahtui. Mutta ajelehdinko oikeassa virrassa? Minne kiirehdin, mihin olinkaan menossa?

Siinä se on, Luojan tarkoittamassa paikassa, ja elämä virtaa juurista.

Nyt aikuisena, harjoittelen paikallaan oloa. Aitoa pysähtymistä, hetkessä viipymistä ja kuuntelemista. Liikkeellä oleminen on henkisesti helpompaa – ja onhan meillä siihen synnynnäiset lahjat: vauva harjoittelee liikeratoja, konttaamista ja lopulta kävelyä. Liike on elämää kantava tärkeä voima. Se synnyttää kehitystä ja kasvua. Mutta mitä tämä kasvuni saa aikaiseksi? Täytyisi myös pysähtyä – olla kuin puu, joka lepää kevyessä tuulenvireessä itsevarmasti ja näyttää juuri sellaisena täydelliseltä. Siinä se on, Luojan tarkoittamassa paikassa, ja elämä virtaa juurista.

silloin elämämme kirjoittaja, Jumala alkaa kirjoittaa tarinaamme, yhdessä kanssamme.

Entä se oman kutsun löytäminen? Olinpa sitten liikkeellä tai pysähtyneenä mietin, että voisiko sittenkin olla niin, että kutsu ei ole jossakin ulkopuolellani, jossakin tekemisessä ja tehtävässä, vaan sydämessäni? Ja ehkä silloin vastaus kätkeytyy kysymykseen: mitä päästän sydämeeni? Jumala antaa sateensa puun juurille, jotta elämä virtaisi jokaiseen oksaan. Eikö Jumala silloin ravitse minutkin? Siksi haluan juurtua syvemmin häneen.

Tänään matkani on vielä kesken, ja kuljen sitä keskeneräisenä.

Jumala kutsuu jokaista henkilökohtaisesti. Siksi Luojamme haluaa luoda meihin yhteyden. Tulla sisimpäämme, luomaan jotakin ainutlaatuista. Ja silloin Jumala alkaa kirjoittaa tarinaamme, yhdessä kanssamme.

Tänään matkani on vielä kesken, ja kuljen sitä keskeneräisenä. Kompuroin, sählään ja usein epäonnistun. Silti haluan koko sydämestäni etsiä Jumalan kutsua ja kysyä: mitä teen seuraavaksi? Uskon, että jokainen kysymykseni luo jotain uutta, joka voi koskettaa tätä maailmaa. Silloin Isä katsoo tekemisiäni ja sähläilyänikin iloiten. Olenhan ottanut Hänen kutsunsa kiitollisin ja luottavaisin mielin vastaan.

Jospa hektisenäkin hetkenä muistaisin: älä kiirehdi, vaan pysähdy ja anna Hengen täyttää sydämesi. Silloin löydän kutsun, joka voi toteutua missä ja milloin tahansa. Ja tekoni voi heijastaa jotakin kaunista Luojamme hyvyydestä.

Teksti | Erika Niemelä