Blogi: Kukin paastotkoon tavallaan
Olemme vasta paastonajan alussa, sillä ensi sunnuntaina on toinen paastonajan sunnuntai. Mielestäni on hyvä asia, että laskeudumme hitaasti kohti pääsiäistä, kristillisen kirkon suurinta juhlaa. Näin saamme aikaa rauhassa sisäistää pääsiäisen merkitystä.
Jo sana paasto saattaa kuulostaa vaikealta. Pitäisikö minun olla ilman ruokaa ja juomaa? Juuri nyt, kun kaupat pursuavat kauden leivoksia ja suklaamunia? Paastota voi toki vähemmälläkin panostuksella. Voimme esimerkiksi pienentää annoksiamme, jättää jonkun ruoka-aineen pois tai vaikka vaihtaa ruokajuomaksi veden. Voimme myös pitää taukoa jostain harrastuksistamme.
Pääsiäissuklaamunien huomaamiselta ei voi välttyä, kun käy kaupassa. Itse pidän eniten Mignon-munista. Niiden täyteläinen nougat sopii aikuiseen makuun. Mutta minä en syö niitä ennen kuin pääsiäisenä. Sinnittely siihen saakka palkitaan lopulta kiirastorstai-iltana. Miten makoisalta se silloin maistuukaan!
Samoin on muiden suosikkiemme kanssa. Kun luovumme niistä vähäksi aikaa, huomaamme joko niiden tärkeyden tai sen, ettei niillä ollutkaan niin suurta merkitystä kuin olimme kuvitelleet. Vähempikin riittää.
Moni paastoaa sosiaalisesta mediasta. Päivään tulee kummasti lisää aikaa, kun ei tarvitse niin tiuhaan seurata mitä missäkin sovelluksessa tapahtuu.
Avainsanana hiljentyminen
Paastonaika auttaa minua miettimään pääsiäisen sanomaa, sitä miten Jeesus antoi itsensä ristiinnaulittavaksi meidän jokaisen puolesta. Saamme viestin toivosta ja ilosanoman Jeesuksen voittaessa kuoleman ylösnousemuksensa kautta.
Evankelisluterilainen kirkko on jo toisen kerran julkaissut paastokalenterin, jossa jokaiselle päivälle on jokin muistutus, tehtävä tai rukous. Myös se auttaa laskeutumaan päivä päivältä lähemmäs pääsiäistä.
Tarjolla on lisäksi muun muassa Paastoripari, jossa katolilainen Emil Anton käy läpi Apostolien teot UT2020-käännöksen mukaan ja juttelee ekumeenisten vieraidensa kanssa. Mielenkiintoisista keskusteluista oppii paljon uutta. Erilaisuus on rikkautta.
Pääsiäisen suomalainen nimi viittaa paastosta pääsemiseen eli pääsiäistä edeltävän paaston loppumiseen. Sana on Mikael Agricolan keksimä uudissana. Kristinuskossa sanalla viitataan myös synnistä pääsemiseen, siirtymisestä kuolemasta elämään, joka liittyy Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Kaiken kaikkiaan paastonaikaa voi ajatella matkana, joka kuljettaa meidät kohti ristiä pitkäperjantaina ja pääsiäisenä ylösnousemusta.
Sunnuntaina juhlimme myös Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää.
”Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina. Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.” (Ps. 25: 4–6)
Kirjoittaja: Tuija Numminen
Lue myös