Blogi: Kohtaamiset tuovat elämään merkityksellisyyttä
”Huomenta, mikä fiilis tänä aamuna?” Työkaverini kysyi heti aamusta chatissa. Tuntuipa hyvältä saada häneltä viesti.
Toinen minua ilahduttanut asia on se, että löysin ratkaisun toisen työkaverini tekniseen huoleen. Iloitsimme yhdessä onnistumista.
Kolmas hyvän mielen hetki oli, kun sain osallistua palaveriin, jonka kolmas työtoverini oli valmistellut huolella.
Yhteen työpäivään kiteytyi asioita, jotka saattavat tuntua pieniltä, mutta ovat tarpeeksi suuria tekemään päivästä tarkoituksellisen. Oikeastaan tästä päivästä löytyi myös onnellisuuden aineksia:
- Ympärilläni on ihmisiä, jotka välittävät minusta ja joista välitän.
- Saan auttaa muita.
- Kunnioitamme tosiamme esimerkiksi arvostamalla toistemme aikaa.
- Kiitollisuus siitä, että saan tehdä merkityksellistä työtä.
Edustan sukupolvea, jolle työ on osa identiteettiä ja työhyvinvoinnilla on keskeinen merkitys, kun tavoittelen hyvää elämää. Itse koen, että elämän merkityksellisyys löytyy nimenomaan kohtaamisista – yhtä lailla työelämässä kuin siviilissäkin.
Siksi pidän oleellisena kysymyksenä sitä, minkälaisen jäljen jätän toiseen ihmiseen? Väsyneenä, kiireisenä ja stressaantuneena saan nipistää itseäni käyttäytymään hyvin, koska vuorovaikutuksella on tärkeä merkitys siihen, mihin suuntaan kohtaaminen johdattaa. Saanko toisen tekemään parhaansa vai käykö juuri päinvastoin? Kuuntelenko lapseni asian vai pyydänkö häntä menemään pois häiritsemästä?
Nyt poikkeusaikana kohtaamiset ovat pääasiassa virtuaalisia. Töissä minun on paikoin vaikea osallistua luovaan ideointiin, kun en näe kanssakeskustelijoita kuin pieninä kuvina ruudussa. Ilman kasvokkain tehtävää vuorovaikutusta ideat saattavat jäädä ontoiksi. Toisaalta monia asia-asioita on näppärää ja nopeaa hoitaa videokokouksissa – säästämme kaikkien aikaa. Asioilla on puolensa.
Kasvokkain kohtaamiset ovat silti suolaa, pippuria ja sokeria. Niitä kaipaan kovasti. Etätyöpäivään iloa tuovat lapseni moninaisilla asioillaan, yhteiset lounaat puolisoni kanssa sekä lasteni isovanhemmat, jotka mielellään lenkittävät koiriani. Vaihdamme päivittäiset kuulumiset terassilla sopivan etäisyyden päästä. Videopuhelut omien vanhempieni kanssa ovat ihania, mutta mikään tekniikka ei korvaa aitoa kohtaamista, johon kuuluvat myös kosketus ja halaus.
Nyt korona-aikana voimme onneksi jättää toisiimme lämpimän jäljen. Olen läsnä ja näen sinut. Kuuntelen sinua.
Joka etsii hyvää, löytää onnen.
(Sananl. 11: 27)
Teksti: Katri Saarela
Kuva: William Iven/Unsplash