Blogi: Kankeaa vai ei

 

On varhainen talvi. Ulkona sataa räntää. Isoisän kirjoituspöydän ääressä istuva poika lukee. Hänellä on vasta hiljan ostettu Raamattu ja siihen poika nyt syventyy. Lukeminen kuitenkin takkuaa. Ei niin, etteikö poika lukea osaisi. Hän oppi lukemaan jo vuosia aiemmin ja pitää lukemisesta. Mutta Raamattu, sen kieli on outoa ja monimutkaista. Missään muualla poika ei ole törmännyt moiseen. Hän luki Roomalaiskirjeen 3. lukua:

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

Armoistuin on pojalle hämärä käsite, ja kokonaisuutta on hankala hahmottaa. Onko Jumala ”asettanut armoistuimeksi” vanhurskauden, lunastuksen, vai ehkä Kristuksen? Lopulta ei auta muu kuin yrittää merkitä kynällä, mitkä sanat tuntuvat liittyvän toisiinsa. Ehkä siten testistä saisi paremmin selvää.

Nuoruudessa lukemani vaikeasti ymmärrettävän raamatunsuomennoksen myötä kiinnostuin raamatunkääntämisestä: miksi raamatunkäännökset ovat sellaisia kuin ovat. Nuoruuteni kotiseurakunnasta ei tähän juurikaan löytynyt teinipojalle sopivia vastauksia. Olen oppinut tuntemaan kääntämiseen liittyviä mekanismeja vasta aikuisiällä, yliopisto-opintojen ja ammatin myötä. Silti olen yhä aidon utelias asian suhteen.

Takaraivossani säilyy muisto Raamatun hankaluudesta. Siksi minun on ollut varsin vaikea hyväksyä sitä, että Raamattua on toisinaan käännöksessä käytetyn kielen takia työläs lukea. Ammattitaitoon kuuluu silti kyky ymmärtää toisenlaisia näkemyksiä. Minusta näyttää siltä, että lopulta kyse on asiaan liittyvien erilaisten tekijöiden arvottamisesta. Toisille on tärkeä painottaa yksittäisten sanojen ja ilmaisujen mahdollisimman täsmällistä kääntämistä, vaikka täsmällisyys voidaankin mieltää eri tavoin. He ovat valmiita tinkimään tekstin sujuvuudesta tai jopa oikeakielisyydestä tämän tärkeänä pitämänsä seikan takia. Toisille, kuten minulle, puolestaan oikeakielisyys ja tekstin sujuvuus ovat kullan arvoisia. Arvotan itse sujuvuuden edellä kuvatun täsmällisyyden edelle. Osaan toki perustella tämän myös teoreettisesti, mutta ei teinipojan kokemuskaan ole aivan yhdentekevä. Selvää on joka tapauksessa, että kääntäjät aina ja kaikkialla pyrkivät tekemään parhaansa.

Lopetan selontekoni tähän. Jos se on ollut miellyttävä lukea ja selkeästi rakennettu, niin juuri siihen olen pyrkinytkin; jos se taas on kömpelösti kokoonpantu ja muutenkin keskinkertainen, olen kuitenkin yrittänyt tehdä parhaani. 2 Makk. 15:37–38

Teksti: Seppo Sipilä