Blogi: Kaikki samassa kuvassa
Joskus joutuu jälkikäteen harmittelemaan, ettei ole jaksanut kaivaa kännykkää tai kameraa esille. Sitä vain jää ihastelemaan vastakohtien luomaa hyvän mielen näkyä eikä ymmärrä, että tästä pitäisi ehdottomasti ottaa kuva.
Mielessäni on eräs räntäsateinen aamu keskellä pimeintä talvea Tampereen keskustassa. Sipsuttelin korkokengissäni Kelan editse kohti pian alkavaa palaveria kaupungin toisella laidalla.
Kelan rakennuksen reunuksella maleksii usein ihmisiä. Nyt se oli melkein tyhjä. Vain toisessa päässä istui kaksi naista liki toisiaan kylmää pidellen. Naiset juttelivat äänekkäästi ja iloisesti. Heillä oli selvästi jokin hauska juttu menossa. Toinen nainen oli kaikesta päätellen romani. Hän oli kääriytynyt takkiin, jonka alta näkyi kulttuurinormien mukainen asu. Toisen vaatetus kertoi muslimitaustasta. Huivin ja kaavun takaa näkyi vain kasvot.
Talven armoton pimeys, räntäsade, romani ja selvästi jostain kaukaa Suomeen muuttanut muslimi samassa tiiviissä kuvassa, josta välittyi riehakkaan hilpeä tunnelma! Siinä oli sellainen yhdistelmä, että se väkisinkin synnytti mielessäni hyvän mielen tarinan, jota en ole halunnut unohtaa.
Toisenlaisiin tarinoihin törmää niin paljon useammin.
Viime vuonna tutustuin Thaimaasta tulleeseen naiseen, joka oli lähtenyt etsimään parempaa elämää pohjoisesta maasta ja avioitunut suomalaisen miehen kanssa. Hyvin pian oli käynyt ilmi, että elämä uudessa maassa oli kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavaa. Mies piti vaimoaan orjana. Vaimo ei saanut omaa rahaa eikä hän saanut liikkua missään ilman miestään. Eroprosessi käynnistyi 10 avioliittovuoden jälkeen, kun päiväkodin työntekijä huomasi arassa ja syrjäänvetäytyvässä naisessa pahoinpitelyn jälkiä ja auttoi hänet naisten turvakotiin. Nainen ei ollut oppinut yksin kotona suomea, ei ollut koskaan liikkunut bussilla eikä tiennyt, mikä on Kela tai terveyskeskus. Hän ei ollut pystynyt pyytämään apua, koska ei tiennyt, miten sen voisi tehdä ja mitä siitä seuraisi. Hän oli huomannut, että suomalaiset viranomaiset uskoivat mieluummin suomalaista miestä kuin häntä.
Tätä valokuvausmahdollisuutta en hukannut. Otoksessa nainen tukee kädellään toisen naisen olkapäähän. Toinenkin on Thaimaasta ja kokenut samanlaisia asioita kuin ensimmäinen. Hän on selviytynyt ja auttaa nyt toista. Heistä molemmista huokuu ihmisen arvo.
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)
Teksti: Tiina Makkonen