Blogi: Ihan itse – ja kiitos siitä!

Kävin pari viikkoa sitten työni puolesta kylässä oikein mukavan Jarin luona. En ollut tavannut häntä ennen. Oven avasi lämpimästi hymyilevä mies. Kättelimme. Hän ohjasi minut sisään asuntoon. ”Jos täällä tuntuu pimeältä, laita vain valoja päälle”, hän sanoi. Nostelin kaikki sälekaihtimet ylös ja napsautin kattovalaisimen päälle. En ollut koskaan ennen tullut vieraan ihmisen kotiin, jossa tosiaankaan ei näe eteensä.

Jari ei valoja tarvitse. Sain kuulla, että hän menetti näkönsä, kun hevonen potkaisi kaviolla kasvoihin, kun Jari oli vain kaksivuotias. Hän ei tiedä, mikä ero on punaisella ja sinisellä. Hän sokeutui niin pienenä, että väreistä ei jäänyt minkäänlaista muisti- tai mielikuvaa.

Olin Jarin luona siksi, että minun piti selvittää, miten sokealta ihmiseltä onnistuu vaikkapa junalipun osto tietokoneella tai älykännykällä. Uusi saavutettavuuslaki edellyttää, että myös erityisryhmien pitää pystyä käyttämään omin avuin muun muassa pankin verkkopalveluita.

Olen kiitollinen, että sain taas oppia ymmärtämään uusia asioita. Jari näytti minulle, miten tietokoneelle asennettu ruudunlukuohjelma tulkitsee hänelle sisältöjä pistekirjoituksena ja puhesyntetisaattorin avulla. Kun hän päättää lähteä junamatkalle, hän voi tutkia aikatauluja ja ostaa lipun verkosta siinä, missä näkeväkin.

Jari auttoi minua ymmärtämään, miten valtavan tärkeää on, että sellaisetkin ihmiset, joilla aistit eivät toimi nuoren tai terveen ihmisen tavoin, voivat hoitaa asioitaan omin avuin itsenäisesti.

Jos Jari ei voisi käyttää vaikkapa verkkopankkia, olisi hänen pyydettävä joka kerta erikseen joku näkevä ihminen auttamaan. Ainakin itselleni tulisi epämukava olo, jos joku toinen näkisi, minkä verran minulla on rahaa tilillä tai mitä olen viimeksi ostanut. Eikä olisi muutenkaan mukavaa olla koko ajan pyytämässä apua. On hienoa, kun saa vapauden hoitaa omat velvollisuudet itse omien  tarpeittensa mukaan.

Itsenäisyys ei ole itsestäänselvää. Sitä pitää vaalia, ja usein sen eteen on pitänyt tehdä kovasti töitä.

Onnea, rakas kotimaani, 101-vuotias itsenäinen Suomi!

Jumala, me kerromme temppelissä sinun armollisista teoistasi. Jumala, maan ääriin kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi! Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä. (Ps. 48:10-11)

Teksti: Tiina Makkonen