Blogi: Hyvä teko
Tällä viikolla mieheni valmisti lempiruokaani pitkän päivän päätteeksi. Tullessani kotiin olin rättiväsynyt ja nälkäinen. Ajatus kokkaamisesta perheelle ei kiinnostanut pätkääkään, vaikka nälkä kurahteli vatsan pohjassa. Yllätys olikin suuri ja sydäntä lämmittävä, kun sain istua valmiiseen pöytään ja nauttia rauhassa omasta hetkestäni. Se oli hyvä teko mieheltäni.
Olen huomannut, että kun auttaa toisia, oma olo paranee.
Sydäntä lämmittävät pikku teot eivät tosiaan välttämättä paljoa vaadi. Itsellekin tulee hyvä mieli, kun voi auttaa ystävää vaikkapa pihahommissa, jeesata lasta läksyjen kanssa tai helpottaa työkaverin taakkaa, kun kiire painaa. Myös kiitosten ja kehujen jakaminen on erittäin hyvä teko; sekä usein unohtuva.
Olen huomannut, että kun auttaa toisia, oma olo paranee. Hyvän tekeminen tutkitusti laskee stressiä ja yksinkertaisesti tuntuu mukavalta. Ilmeisesti meidät on luotu auttamaan, tsemppaamaan ja tukemaan toisiamme. Ja rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Vatsa täynnä ruokaa ja mieli kiitollisena, jäin miettimään tarkemmin mitä on hyvien tekojen takana. Miksi toimimme välillä niin epäitsekkäästi? Tulin tulokseen, että hyvän tekeminen kumpuaa ystävällisyydestä, rakkaudesta ja toiminnasta. Halusta saada maailma paremmaksi paikaksi. Pelkkä kaunis ajatus ei kovin kauas kanna, ikävä kyllä, siksi ihmisten on toimittava hyvien tekojen kautta, jotta meillä ja ympäristöllämme olisi parempi olla ja elää. Sehän kuulostaa päässäni ihan loogiselta.
Arjen tohinan keskellä, suljen lapseni syliin ja annan kallisarvoista aikaani hänelle.
Lisää kysymyksiä alkoi tulla mieleeni. Riittävätkö minun pienet tekoni? Monet ihmiset vaarantavat jopa henkensä auttaakseen muita esimerkiksi vapaaehtoistöissä maailmalla vaarallisissa olosuhteissa. Se on rohkeaa ja ihailtavaa. Arvostan heitä, en kykenisi itse siihen.
Minä sen sijaan viihdyn kotosalla. Arjen tohinan keskellä, suljen lapseni syliin ja annan kallisarvoista aikaani hänelle. Kuuntelen, keskustelun ja haastan ajattelemaan eri kantilta asioita. Ja kun näen hänen hymynsä, joka loistaa suoraan sieluuni, tiedän että tekoni todellakin riittävät. Ja se ei loppujen lopuksi olekaan ihan pientä se. Rakkauden teot ratkaisevat.
Mitä hyviä tekoja sinä voit tehdä arjen keskellä tänään ja huomenna?
14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? 15
Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, 16niin turha teidän on sanoa: »Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin», jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. 17Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. (Jaak. 2:14-17)
Teksti: Satu Peltosaari-Lahtinen