Blogi: Hetken häivähdys

Tyttäreni kysyi yllättäen eräänä iltana minulta: mikä on sellainen hetki, joka on jäänyt mieleesi ja perustele se. Hän etsi aihetta media-alan koulutehtäväänsä, jossa lyhytelokuvan keinoin pitäisi kuvata mieleenpainuva asia. Vastasin hänelle saman tien, että niitä hetkiä on vaikka kuinka paljon. Mutta kun aloin tarkemmin miettimään tehtävänantoa, tajusin että merkityksen löytyminen pienestä hetkestä vaatii syvällisempää pohdintaa.

Usein kuulee sanottavan, että onni ei ole pysyvä mielentila, vaan se on nopeita onnen tuulahduksia arjen keskellä, joita sitten tiedostamme tai emme. Minustakin onni pilkahtelee pitkin päivää, mutta tuo hetki säteilee myös jotain suurempaa kuten rakkautta, uskoa tai vaikka inspiraatiota. Sen tiedostaminen avasi ajatukseni. Elämä on niin rikasta kaikkine pienine hetkineen ja suurine elämän muutoksineen.

Usein kuulee sanottavan, että onni ei ole pysyvä mielentila, vaan se on nopeita onnen tuulahduksia arjen keskellä, joita sitten tiedostamme tai emme.

Mitä sitten kerroin tyttärelleni eräästä tärkeästä hetkestä?

Olin aikanaan jättänyt rakkaan maalausharrastukseni unholaan, kun perhe kasvoi ja ruuhkavuodet olivat päällä. Eräänä hetkenä päätin kuitenkin osallistua paikallisten taideharrastajien näyttelyyn muutamalla maalauksellani. Palaute oli yllättävän positiivista ja paikallinen galleristi ehdotti, että pitäisin yksityisnäyttelyn hänen galleriassaan. Se tuntui uskomattomalta ajatukselta, mutta siinä samassa hetkessä allekirjoitin näyttelysopimuksen ja aloin valmistella lisää tauluja.

Olin taas täynnä maalausintoa ja inspiraatioita vuosien jälkeen. Taulut valmistuivat ja tuli aika ripustaa ne gallerian seinälle. Sitten alkoi jännitys. Mahtaako kukaan tulla katsomaan taulujani tai pitääköhän niistä edes kukaan? Mutta sitten tajusin, kuinka tärkeää oli tehdä tämä matka. Havahduin tunteeseen, jonka muistan aina. Minä tein sen ja jopa ylitin itseni! Olin hetken tosi onnellinen ja ylpeä itsestäni. Siitä hetkestä piti ottaa myös valokuva, koska tajusin hetken tärkeyden itselleni!

Ihmisiä kävi katsomassa näyttelyä kukkasten kera ja puolet tauluista tuli myytyä. Tästä rohkaistuneena aloin taiteilemaan säännöllisesti, myös näyttelyitä ja arkeen tuli roimasti lisää väriä.

Nyt tyttäreni jatkaa muistoni käsittelyä omalla taiteellisellaan näkemyksellään, ja hetken tarina jatkuu jälleen.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. (Ps. 73:28)

Teksti ja kuva: Satu Peltosaari-Lahtinen