Blogi: Ensimmäisenä koulupäivänä iloitsin, toisena itkin

Turkulainen lähiökoulu oli minulle tuttu äiti-lapsi-jumpasta. Myös isosiskoni oli käynyt tuota koulua. Pihapiiristä ja seurakunnan kerhosta olin löytänyt useita hyviä kavereita. Monet heistä aloittivat koulun samaan aikaan kanssani. Ensimmäisen koulupäivän aamuna ystäväni Miia tarttui minua kädestä. Yhdessä olimme reippaita ja löysimme oikean luokan ja välituntileikit. Koulupäivä jäi mieleeni huolettoman mukavana.

Illalla sain kuulla, että joudun seuraavana päivänä toiseen kouluun.

Olimme kesällä muuttaneet muutaman kilometrin päähän ja asuimme eri koulualueella. Oman alueeni koulusta soitettiin, ettei ekaluokkaa saada täyteen, ellen minä siirry sinne. Äitini kyllä yritti järjestää minut takaisin vanhaan kouluun, mutta tuloksetta.

Seuraava aamu oli itkuntäyteinen. Silmät kyyneleissä ja ahdistuneena pidin äitiäni kädestä kiinni uuden koulun pihalla. Ainoa lapsi, jonka tunsin koko koulusta, oli kakkosluokalla oleva naapurin tyttö. En tuntenut luokaltani ketään. Enkä heti tutustunutkaan, sillä käperryin kuoreeni.

Ensimmäiset viikot olivat vaikeita. Ujo ja herkkä tyttö oli helppo kohde kiusaajille. Liikuntatuntien jälkeen tytöt eivät päästäneet minua pois suihkuhuoneesta. Kun en enää uskaltanut mennä liikuntatunneille, äitini ja opettaja puuttuivat asiaan. Tämän jälkeen aloin saada kavereita ja rupesin viihtymään koulussa.

Silti koulun aloitus jätti minuun arven.

Kun kolme vuotta sitten aloitin aikuisopinnot, lähdin heti ensimmäisen koulupäivän jälkeen kahden viikon työmatkalle. Matkan jälkeen, kun aloitin ”toisen koulupäiväni”, opiskelukaverini tekivät täyttä häkää ryhmätyötä. Silloin mieleeni muistuivat kolmenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat. Mietin, miten ihmeessä pääsen mukaan?

Suoristin selkäni ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Menin erään ryhmän luokse ja kysyin, että pääsenkö mukaan. Pitkien selitysten ja perustelujen saattelemana sain kuulla, ettei tähän oikein nyt voi enää ottaa kolmatta mukaan. Mitäs nyt sitten? Hetken keräsin itseäni ja suoristin taas selkäni. Seuraava pyyntö tärppäsi ja kohta huomasin olevani täysillä mukana ryhmätyössä.

Aina elokuussa, kun lapset aloittavat koulun, muistan omat kokemukseni. Koulun aloittaminen ei ole mitenkään yksinkertainen asia. Ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana opettajilla ja vanhemmilla pitäisi olla kaikki aistit valppaana, jotta jokaiselle lapselle koulun aloittaminen olisi hyvä kokemus. Jotta jokainen lapsi löytäisi itselleen sopivan paikan ryhmästä ja saisi turvallisen alun koulu-uralleen. Enkeleitä kaikille kouluteille!

Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan. (Ps. 17: 8)