Blogi: Asekauppiaan ajatuksia

Tämän vuoden aikana Raamattu on ollut tapetilla julkisuudessa, erityisesti sen siteeraamiseen liittyvien esitutkintojen uutisoinneissa. Twitterissä ammutaan kovilla, mielenilmauksia järjestetään ja eri ryhmittymät kaivautuvat poteroihinsa ampumaan. Eikä tässä vuodessa ole mitään poikkeuksellista. Näin käy aika ajoin kun eri kirkkokunnat keskustelevat linjanmuutoksista, uudet sukupolvet määrittävät yhteiskunnan pelisääntöjä tai tiede tuo ihmisen ymmärrykseen uusia löytöjä, jotka haastavat aiemmat paradigmat. 

Näiden keskusteluiden myllertäessä olo on vähän kuin asekauppiaalla. Näppäimistöni kautta kulkee maailmalle noin 65 000 Raamattua joka vuosi. Verkkosivuiltamme ja Piplia-sovelluksesta Raamattua lukee tai kuuntelee yli puoli miljoonaa suomalaista. Kirja, jonka sisältö kertoo mielestäni radikaalista, maailmaa muuttavasta rakkaudesta, lyö iskemiä bunkkereiden reunoihin sirpaleillaan. Usein tuumin, että tuokin twiitti on varustettu sitaatilla kirjasta, jota olen välittänyt eteenpäin niin netissä kuin kirjana. 

Miksi Raamatusta keskusteleminen ja sen käyttö julkisuudessa on niin vaikeaa? 

Entä jos Raamatusta voitaisiin keskustella niin, että erilaiset ihmiset kohtaisivat toisiaan ja keskusteluun osallistuminen olisi helppoa ja tasavertaista? Mitä jos Raamatusta keskusteltaessa myös hiljaisten ääni kuuluisi ja keskustelu lisäisi keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta?  

Jos tämä kuulostaa hyvältä, hyviä uutisia: resepti tähän löytyy Erätauko-menetelmän työkalupakista. Perusperiaate on yksinkertainen: eri lähtökohdista tulevia ihmisiä tuodaan käymään tasavertaista keskustelua niin, että heidän välilleen syntyy kohtaamista ja syvempää ymmärrystä. Tämä taas aikaansaa luottamusta ja kunnioittamista. Edellytyksenä on vain aito asettuminen omana itsenään menetelmän mukaiseen keskusteluun. Erätaukokeskusteluja on hyödynnetty onnistuneesti muun muassa Evankelis-luterilaisen kirkon rippikouluissa. 

Ajassa, jossa sosiaalinen media ja politiikka vahvistaa vain ääripäiden ääntä, tarvitaan enemmän aitoa kohtaamista ja myötätuntoa. Siksi Raamatullekin on tarvetta enemmän kuin koskaan. Se on kirja, joka maailmalla rakentaa vähemmistöjen oikeuksia, edistää lukutaitoa ja tuo toivoa epätoivon keskelle – siis juuri niitä asioita, joita polarisoituminen rikkoo. 

Raamatulla on edelleen annettavaa niin Suomessa kuin maailmalla. Sitä ei kuitenkaan tule käsitellä aseena. Vain aitoon dialogiin tuotuna se on oikeassa käytössä. Silloin se on elämän, rauhan ja toivon ehtymätön lähde.  

”Minä jätän teille rauhan; annan teille oman rauhani. En anna teille niin kuin maailma antaa. Rohkaiskaa sydämenne älkääkä pelätkö.” Joh.14:27 (UT2020)

Teksti ja kuva Antti Siukonen, seurakuntapalvelun johtaja, Suomen Pipliaseura