Äidinkielen päivä: oppiminen on tehokkainta omalla kielellä

Vuosittain helmikuun 21. päivänä juhlitaan UNESCOn vuonna 1999 aloittamaa kansainvälistä äidinkielen päivää. Teemapäivän tarkoituksena on tuoda esiin kielellistä monimuotoisuutta ja monikielistä opetusta sekä muistuttaa äidinkielen tärkeästä roolista opetuksessa.

Suomessa puhutaan suomen kielen lisäksi monia muitakin kieliä äidinkielenä. Vuonna 1990 asui Suomessa vieraskielisiä 25 000. Vuoden 2021 lopussa jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien määrä oli jo 458 000, joka oli jo peräti 8,3 prosenttia koko väestöstä. Tätä taustaa vasten äidinkielen päivän teemat kielen monimuotoisuuteen, monikieliseen opetukseen ja äidinkielen merkitykseen liittyen ovat Suomessa nyt varsin ajankohtaisia.

Suomi on totuttu näkemään läntisten teollisuusmaiden järjestön OECD:n kansainvälisessä PISA-vertailussa lukutaitotestien kärkimaana. Viime aikoina on alettu kiinnittämään huomioita tosin myös siihen, että maahanmuuttajien ja kantaväestön PISA-tulosten ero on Suomessa yksi OECD-maiden korkeimmista.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) tuoreet tutkimustulokset ovat herättäneet paljon keskustelua mm. siitä, miksi S2-oppilaat, eli muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvat oppilaat, jäävät muista jälkeen alakoulussa. Tutkimuksen mukaan joissakin kouluissa S2-oppilaat eivät kolmannen luokan alussa yltäneet sille tasolle, jolla osa heidän luokkatovereistaan aloitti koulunkäynnin. Monet asiantuntijat ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä siitä, mistä ongelmat mahdollisesti johtuvat. Näitä ovat mm. opetusmateriaalien ja suomenkielisten selkomateriaalien puute, valmistavan opetuksen riittämättömyys, S2-oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisen puutteellisuus, kodin tuen puutteet sekä koti- ja kouluympäristö, jossa ei kuulla puhuttavan tarpeeksi hyvää suomen kieltä.

Se, että koulukieli on jokin muu kuin oppilaan vahvin kieli, on maailman mittakaavassa huomattavasti suurempi haaste kuin, mihin Suomessa olemme havahtuneet. On merkillepantavaa, että Afrikassa matalan- ja keskitulon maissa yli 80 % lapsista ei käy koulua kielellä, jota he parhaiten puhuvat ja ymmärtävät.  Näissä Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa ilman lukemisen perustaitoja jää miltei 90 % lapsista ja nuorista.

Lukemaan oppinen ja lukemisen ymmärtäminen on helpointa ja tehokkainta sillä kielellä, jota ihminen parhaiten osaa. Minulla on itselläni hyvin konkreettisia kokemuksia haasteista, jotka johtuvat siitä, että lukemaan oppimisen kieli on jokin muu kuin oppijan oma äidinkieli. Toimin koulutusneuvonantajana eräässä Kaakkois-Aasian maassa, jossa sikäläinen kielipolitiikka ei mahdollistanut aikuislukutaito-ohjelmia muilla kuin kansallisella kielellä, jota puhuu äidinkielenään vain hieman yli 50 % maan väestöstä. Oppilaiden lukutaitoa testattaessa huomattiin, että vaikka kuulostikin siltä, että oppilas osaa lukea, hän ei kuitenkaan ymmärtänyt lukemaansa.

Suomen Pipliaseura osallistuu tai tukee tällä hetkellä 35 raamatunkäännöshanketta, jotta Raamattu on saatavilla sellaisella kielellä, jota eri ihmisryhmien on mahdollista ymmärtää hyvin. Suomen Pipliaseuran Lukutaitoa naisille Afrikassa -hankkeet mahdollistavat lukemaan oppimisen oppilaan omalla äidinkielellä dhimbaksi, turkanaksi, kaguluksi, lomweksi, jaoksi ja xamtangaksi. Hyvä ja ymmärtävä äidinkielen luku- ja kirjoitustaito edistää myös lukutaitoa muilla kielillä sekä luo tärkeän perustan muulle oppimiselle.

Teksti: Ari Vitikainen, lukutaitotyön johtava asiantuntija, Suomen Pipliaseura

Lue lisää lukutaitotyöstä ja osallistu