Adventti on ihmistä varten

Kymmenen vuotta sitten joulukuun alussa pääsin ystävän mukana Idols-telkkariohjelman kuvauksiin yleisöksi. Kyseessä oli suora lähetys ja iso tapahtuma, jossa oli monta sataa ihmistä katsomossa kannustamassa suosikkilaulajiaan. Olin tuohon aikaan töissä seurakunnassa, ja ennen Idols-kuvauksiin lähtöä silloiset työkaverini vitsailivat, että kun muu yleisö heiluttaa katsomossa isoja kylttejä, joilla kannustavat suosikkiaan niin minä voisin ottaa mukaan kyltti jossa lukee ”Jeesus tulee” ja heiluttaa sitä. En tohtinut lähteä Jeesus-kyltti linjalle, mutta siitä lähtien olen aina muistellut tuota vitsiä tässä uuden kirkkovuoden ja adventin ajan taiteessa. Adventin alkaessa ei nimittäin olisi ollenkaan hullumpi ajatus pitää esillä ”Jeesus tulee” -kylttiä. Siitähän koko adventissa oikeastaan on kysymys.

Hoosianna

Ensimmäisen adventin evankeliumitekstissä kansa huutaa Jeesukselle: ”Hoosianna, Daavidin Pojalle! Siunattu se, joka tulee Herran nimissä! Hoosianna korkeuksissa!” Huudossa on kyse Jumalan luo nousevasta kaipauksesta ja toivosta. Hoosianna on luonteeltaan rukous, joka tarkoittaa: ”Auta meitä, Herra. Vapauta meidät, puutu asioihin ja pelasta meidät.” Alkavan adventin evankeliumin hoosiannaan, palmunoksiin ja kansan riemujuhlaan liittyy siis toivo ja odotus. Jotain suurta ja poikkeuksellista on tapahtumassa.

Tänäänkin, vuonna 2024 kristityillä ympäri maailman on läsnä se täsmälleen sama toivo ja odotus kuin tuolloin Jeesuksen aikana. Jotain suurta ja poikkeuksellista on tapahtumassa. Jeesus on tulossa. Jumalan poika on syntymässä maailmaan. Iankaikkinen Jumala on tulossa ihmiseksi. Adventin alkaessa alkaa valmistautuminen suureen juhlaan, jouluun.

Jeesus tulee

Tämän valmistautumisajan, adventin ajan tehtävänä ja tarkoituksena on pitää esillä juuri sitä ”Jeesus tulee” -kylttiä jota en aikanaan kehdannut Idols-katsomoon kantaa. Mutta mikä voisi olla Jeesus-kyltin mentaalinen vastine? Miten kyltin ideaa voisi kantaa ajatuksissa ja mielen reunamilla adventin ajan?

Adventin tehtävä nimittäin on tehdä omassa elämässä, sydämessä ja ajatuksissa tilaa jouluna syntyvälle Jeesus-lapselle. Pohtia mitä se tarkoittaa omalla kohdalla, miten juuri minä valmistaudun Jeesuksen tulemiseen? Adventin tehtävä on pyrkiä ymmärtämään, kuka Jeesus on, mitä hän on tehnyt ihmisten puolesta ja mitä hän tuo mukanaan.

Tuntuuko liialliselta? Rupesiko ahdistamaan? Niinkin voi olla. Näin vuoden pimeimpänä aikana, perheen, työn ja velvollisuuksien pyörityksessä voi tuntua, ettei jaksa. Ei ole tilaa, aikaa eikä energiaa omistaa kokonaista kuukautta Jeesuksen tulolle ja siihen valmistautumiselle. Hyvä, jos saa piparit paistettua ja kuusen pystyyn ennen aattoa.

Adventin alle ei kuitenkaan tarvitse uupua. Jeesuksen tulon odottamisessa ei kuitenkaan ole ratkaisevaa se mitä MINÄ teen vaan mitä Jeesus tekee. Jeesus-lapsen syntymä ei ole onneksi kiinni siitä, mitä me ihmiset puuhaillaan ja hössötetään adventin aikana. Jeesus on jo valinnut meidät. Jumalan Poika syntyy maailmaan meidän takia. Iankaikkinen, ääretön Jumala, Taivaan ja maan luoja rakastaa meitä niin paljon, että syntyy jouluna avuttomaksi ihmislapseksi, ratsastaa adventtina meitä kohti vaatimattomalla aasinvarsalla ja syyttömänä kärsii, kuolee ja ylösnousee pääsiäisenä meidän puolesta.

Toisenlaista jouluun valmistautumista

Adventti ei siis ole Jeesusta varten, vaan se on meitä ihmisiä varten. Jeesus tulee joka tapauksessa, meidän valmistautumisestamme riippumatta. Mutta mitä jos silti yrittäisin? Ehkä saisin jotain enemmän, jos tänä vuonna kantaisin adventin ajan sitä henkistä ”Jeesus tulee” -kylttiä sisälläni? Jos ottaisin aikaa, laulaisin joululauluja, viipyisin hiljaisuudessa, kävisin kirkossa, paastoaisin somesta, lukisin Raamattua, muistaisin yksinäistä, auttaisin lapsiperhettä? Tai jos kokeilisin jotain ihan uutta ja erilaista, vähän heiluttaisin Jeesus-kylttiä Idols-lähetyksessä? Päättäisin etten imuroi tällä viikolla, vaan käyttäisin sen ajan rakentamalla jouluseimen? Unohtaisin joulukortit ja panisin rahat tuplana lähetysjärjestölle? Sulkisin puhelimen viikonloppuisin ja keskittyisin rakkaisiin ihmisiin? Menisin aikaisemmin nukkumaan ja iltarukoukseksi lukisin adventin ajan ”Tässä olen” -mietiskelyn Piplian sivuilta? Mitä tahansa, mikä saattaisi tuoda uudenlaista toivoa, uudenlaista riemua, uudenlaista rauhaa tämän vuoden adventtiaikaan.

Ehkä olennaista onkin antaa tilaa mahdollisuuksille ja omalle tyylille. Varmasti adventin evankeliumin väkijoukossakin joku osallistuu hoosiannaan eturintamassa riemuiten ja hurraten, heiluttaa palmunoksaa korkealla ja joka paikassa. Toinen pysyttelee tungoksen reunamilla, vaivihkaa ja hiljaa yhtyen odotukseen ja toivoon. Kolmas on kaukana hulinasta, kuulee laulun ja ilonpidon kaiun ja etäisesti toivoo olevansa osa sitä. Kaikkia heitä Jeesus kutsuu kanssaan matkalle Jerusalemiin. Kutsuu matkalle odotukseen ja toivoon, kukin omalla tavallaan. Tärkeintä on muistaa, että adventti on alkanut ja Jeesus tulee, oli kylttiä tai ei.

Teksti: Mari Mäkelä