Blogi: Kaiken keskellä Saamenmaalla
Saamelaisten kansallispäivää 6.2. juhlitaan tänä vuonna etäyhteyksin.
Etänä oleminen on tullut saamenmaalla asuessani tutuksi jo kauan ennen Covid-19 pandemiaa. Maantieteellinen etäisyys isoista kaupungeista on muovannut maailmankuvaani siten, että ajattelen usein isojen asioiden tapahtuvan tuolla jossain kaukana. Olen tottunut seuraamaan asioita etäämpää, verkon yli ja uutisten välityksellä.
Syyskuussa 2019 kun pohjoissaamenkielinen Raamatunkäännös otettiin käyttöön, sain päinvastaisen kokemuksen. Siinä hetkessä Utsjoen kirkossa koin, että nyt ollaan suuren tapahtuman keskellä. Kyseessä ei ollut minkä tahansa kirjan käännöksen julkistamistilaisuus vaan Pyhän Raamatun. Se tuntui suurelta. Hyvältä tuntui myös nähdä ne kaikki tutut ihmiset. Seurakuntalaiset, jotka olivat Raamattua kovasti odottaneet sekä kielimestarit ja asiantuntijat, joiden kovan työn tuloksena käännös oli vihdoin valmis.
Raamattua on käännetty monille eri kielille ympäri maapalloa. Monien alkuperäiskansojenkin keskuudessa Raamattu on tullut tutuksi ja rakkaaksi. Nämä ovat asioita, joista olen kuullut kertomuksia ja lukenut historian kirjoista. Raamattu on minulle rakas, mutta alkuperäiskansaan kuuluvana kristittynä historian kertomukset ovat joskus aiheuttaneet minussa ristiriitaisiakin tunteita ja huolta kulttuurien ja kielten kirjon säilymisestä. Koskaan en ajatellut, että seuraisin asiaa näin läheltä. Hienoa olikin huomata, että Raamatun käännöstä ei tuotu meille jostain kaukaa yhteisön ulkopuolelta, vaan sitä tehtiin pohjoismaisena yhteistyönä ja kääntäjinä toimivat saamelaiset itse, yhteistyössä eri asiantuntijoiden kanssa. En ole ollut käännöstyössä mukana, mutta tällä on minulle suuri merkitys sekä historian valossa että kielen kannalta.
Pidän tärkeänä sitä, että käännöksessä ääneen pääsevät he, joille käännetty kieli on äidinkieli ja kielen elävä kotiympäristö on tuttu. Silloin tiedän, että sanat on valittu huolella ja eri sanojen välillä on punnittu tarkoin niiden merkitystä eri tilanteissa. Tämä voi kuulostaa pieneltä asialta, mutta juuri kielelliset mutkat, joita ei oikaista, auttavat kieltä säilymään rikkaana ja elävöittävät tekstiä. Lisäksi tämänkaltainen suuri ponnistus pieneltä kansalta luo vahvaa uskoa siihen, että yhteistyöllä voimme tehdä isoistakin asioista totta. Ennen kaikkea se on vahva viesti siitä, että kielillämme ja kulttuurillamme on myös tulevaisuus.
Uuden käännöksen myötä psalmit ovat tulleet minulle erityisen rakkaiksi. Niitä oli aiemmin vaikea löytää saameksi, mutta nyt ne kulkevat laukussani Raamatun kansien välissä ja kännykän sovelluksessa. Psalmit sopivat papin arjessa monenlaisiin tilanteisiin. Kun olen kastetilaisuudessa uuden elämän ihmeen äärellä tai vaikkapa onnittelukäynnillä ikäihmisen luona, lainaan psalmien viisaita sanoja. Kohdatessani ihmisen surun tai kriisin keskellä, löydän psalmeista lohdun ja toivon sanoja silloinkin kun omat sanani loppuvat.
Minulle on tärkeää saada lukea Raamattua kirjana. Teen merkintöjä marginaaliin ja alleviivaan kohtia, jotka erityisesti puhuttelevat sillä hetkellä. Raamatun lukeminen on matka, joka muuttaa kulkuaan ja avautuu eri tavoin elämäntilanteen ja ympärillämme tapahtuvien asioiden myötä. Se on matka kohti ihmisten syvimpiä tuntoja tässä ajassa ja ajassa ennen meitä. Se on matka kohti Jumalaa. Siksi Raamattua on tärkeää saada lukea kielellä, joka itselle on sydämen kieli. Jumalan sana muistuttaa tänäänkin, että Hän ei ole etäällä meistä vaan Sana on meidän keskellämme.
Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille! Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide! Pyeri säämi aalmugpeivi puohháid! Šiõǥǥ saaʹmi meersažpeiʹvv pukid!
Teksti ja kuva: Mari Valjakka, saamelaisten pappi