Turistinähtävyyksien tuolla puolen lauletaan Jumalan rakkaudesta kaatopaikalla

Tunnemme Egyptin pyramidit koulun historiantunneilta. Olemme nähneet Hurghadan hiekkarannat matkatoimistojen esitteissä. Egyptin 100 miljoonan asukkaan maahan mahtuu kaikkea tätä. Haluan kertoa sinulle myös toisesta puolesta, ihmisistä, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan laitamille:

Puolen tunnin matkan päässä kuhisevasta Kairon keskustasta alkaa töyssyinen hiekkatie, joka päättyy kaatopaikalle. Jätteiden haju salpaa hengityksen. Tien laidassa makaa kuollut koira. Mutkittelevia polkuja pitkin juoksee laumoittain lapsia.

Kurjuus ja likaisuus tuntuu erityisen pahalta, koska tämä kaatopaikka on noin tuhannen perheen koti ja työpaikka. Valtaosa heistä on kristittyjä. Roskienlajittelijan ammatti periytyy sukupolvelta toiselle, eivätkä nuoret osaa edes haaveilla tekevänsä jotain muuta.

Kirkko keskellä tätäkin kylää

Kirkko, jonka yhteydessä toimii koulu ja terveysasema, on toivon pilkahdus kurjuuden keskellä. Sillä siellä se seisoo, jätekasojen välissä, seinään tiilistä muurattu risti.

Diakoni Sisar Esther asuu kirkon vieressä ja palvelee kaikkia avun tarvitsijoita, uskontokuntaan katsomatta. Puhdistaa työssä tulleita haavoja, jakaa lämpimiä peittoja, ratkoo perheiden kriisejä.

Joka sunnuntai kirkkoon kokoontuu satoja lapsia pyhäkouluun. Leikit, laulut ja Raamatun kertomukset nostavat arjen yläpuolelle. Kirkko on turvapaikka lapsille, joista yhteiskunta ei pidä riittävää huolta.

– Teemme töitä sen eteen, että he oppisivat paremmin, koska tässä kylässä he eivät saa kovin hyvää koulutusta, sisar Esther kertoo.

Oma Raamattu on jokaisen toive

Raamattu on kotien arvokkain esine. Monella se on kuvaraamattu, jonka sivuilla on vain muutama rivi tekstiä. Senkin lukeminen tuottaa vaikeuksia. Kuvat välittävät kuitenkin pyhäkoulusta tuttujen kertomusten sanomaa.

– Minä olen mukana auttamassa heitä oppimaan lukemaan.  Pidän myös perheenäideille Raamatun opiskeluryhmää.

Seurakunta antaa Pipliaseuran tuella Raamattuja lahjaksi, koska rahaa niiden ostamiseen ei roskienkerääjien perheissä ole.

– Yritämme pitää huolta, että jokaisessa kodissa on Raamattu, edes kuvaraamattu, sisar Esther toteaa.

Ennennäkemätön Jumalan sanan kaipuu

Kristittyjen parissa eletään varsinaista raamattuherätyksen aikaa. Perheet ovat innostuneet opiskelemaan Raamattua yhdessä kotona. Siksi tarve Raamatuille on nyt suurempaa kuin koskaan aikaisemmin.

– Täällä on herännyt todellinen Jumalan sanan jano ja nälkä. Olen aivan varma, että voisin mennä mihin tahansa kotiin ja löytäisin sieltä avatun ja luetun Raamatun, kertoo Kopti-isä Mousa.