Raamattu kääntyy maailman reunalla

Mikä se on, joka ei vastaa, vaikka koputtaa monta kertaa etuovelle, mutta kun kerran koputtaa takaovelle, se tulee nopeasti etuovesta ulos? 

Along Jamir, Intian Pipliaseuran käännöstyön johtaja, kysyy tyypillisen nagalandilaisen arvoituksen. Pöytään kannetaan höyryävä padallinen oikeita vastauksia, kotiloita. Ne on poimittu Intian Nagalandin vetisiltä riisipelloilta ja keitetty chilin, inkiväärin ja valkosipulin kanssa. Yksitellen jokaisen pohjaan on leikattu reikä. Jamir näyttää arvoituksen ratkaisun, eli miten kotilo tulee syödä: ensin ryystetään takaovesta, vasta sitten etana irtoaa kuorestaan etuovesta.  

Intia on maa, jonka sisällä on monta maata. Jokaisella osavaltiolla on oma rikas kulttuuri, ruokaperinne ja omat kielet. Mittakaavasta kertoo, että maassa puhutaan yli 1700 kieltä. ”Tällä hetkellä Intiassa on käynnissä 110 raamatunkäännösprojektia, joista suurin osa sijoittuu tänne Koillis-Intiaan” kertoo Jamir, joka on itsekin kotoisin Nagalandista. ”Olen nähnyt, miten Jumalan sana muuttaa näitä yhteisöjä, kun he ovat saaneet Raamatun sydämen kielelleen.” 

Yksi näistä yhteisöistä on viime vuonna omakielisen Raamattunsa saaneet chokrit. Pfütseron kaupunki sijaitsee vuoristossa yli kahden kilometrin korkeudessa, ja pilvet roikkuvat tasaisesti sen yllä. Kun näkyvyys hetkellisesti kirkastuu, voi nähdä rehevän vuoristoviidakon, jota halkovat vesiputoukset. Pengerviljelmissä kasvaa banaania, persimonia, teetä ja kiiviä. Paikalliset kutsuvat paikkaa maailman reunaksi. 

Pääkallonmetsästäjistä kristityiksi 

Koillis-Intia on laajan maan kulma, joka koostuu seitsemästä osavaltiosta. Alueella on runsaasti eri etnisyyksiä. Kielipohja ei ole yhteinen, joten kansat eivät ymmärrä toistensa kieliä. Alueella on jo vakiintuneet kristityt perinteet ja kolmessa osavaltiossa, Megalayassa, Mizoramissa ja Nagalandissa, kristinusko on pääuskonto. Toisin kuin joissain osissa maata, kristityt eivät kohtaa täällä syrjintää.  

Koska Pfütseron alueella asuu paljon eri kielten puhujia, yleiskielenä käytetään englantia tai angamia. Omaa äidinkieltä ei voi oppia kouluissa, koska siitä ei ole ollut kirjoitettua muotoa. Oma identiteetti ja kieli on tärkeä. ”Käytän Intian valuuttaa ja passissani lukee Intia, mutta oikeasti olen chokri ja naga, en intialainen”, kertoo paikallinen pastori Mutukhro Zo. 

Chokreilla, kuten monella Nagalandin kansalla, on perinne pääkallonmetsästämisestä. Viimeinen kallo katkaistiin chokrien keskuudessa 1950-luvulla. Samoihin aikoihin kristinusko vakiintui alueelle. Aiemmin alueella vallitsi perinteinen uskonto, jossa uskottiin yhteen suurempaan Jumalaan sekä metsien henkiin. Nyt suurin osa 95 000 chokrista on toisen tai kolmannen sukupolven kristittyjä baptistikirkossa. 

Raamattu toimii sanakirjana 

Ennen raamatunkäännöstä chokreilla ei ollut kirjakieltä. ”Monilla kieliperheillä täällä ei ole aiempaa kirjoitusmuotoa, kielioppia tai rakennetta. Raamatunkäännöksen yhteydessä nämä vakiinnutetaan”, käännöstyön johtaja Jamir selittää.  

Pastori Zo innostuu puhuessaan uudesta raamatunkäännöksestä. ”Rukoilimme chokrinkielistä Raamattua pitkään. Aiemmin Raamattu tuntui ulkomaalaiselta, nyt se tuntuu henkilökohtaisemmalta.” Zo järjestää seurakunnassaan yhteisiä raamatunlukuhetkiä. ”Raamattu chokrinkielellä on kunnia-asia kansallemme! Chokrin kielellä ei ole muuta kirjallisuutta. Toivoisin, että tämän seurauksena saisimme omakielisen aapisen, koulukirjoja sekä muuta kirjallisuutta.” 

Oraalisesta kulttuurista siirtyminen kirjalliseen on vaatinut totuttelua. Pfütseron baptistikirkon nuorisotyön johtaja Ruysuhli Cushah kertoo sanavarastonsa kasvaneen. ”Alkuun chokrinkielisen Raamatun lukeminen tuntui oudolta, sillä aikaisemmin en ollut lukenut chokria, minä vain puhuin sitä. Nyt luen englanninkielistä ja chokrinkielistä Raamattua rinnakkain ja näin opin omaa kieltäni. Esimerkiksi monia abstrakteja sanoja, kuten oikeudenmukaisuus tai pelastus, en ollut aiemmin tiennyt omalla kielelläni.” Saman seurakunnan pyhäkoulutyön ohjaaja Pulalii Thelu nyökkää: ”Chokrinkielinen Raamattu on iso saavutus kansallemme. Se on aloituspiste sille, että luodaan jotain uutta ja suurempaa kansamme hyväksi ja Jumalan kunniaksi.” 

Kristittyjen vaino on todellista 

Pääkaupungissa New Delhissä kristityt elävät vähemmistönä. Delhin katukuvassa näkyy hindutemppeleitä, jalkakäytävälle tehtyjä hindualttareita ja katumainoksia, jotka julistavat ”yhtä Intiaa”. Kristitylle vähemmistölle yksi Intia tarkoittaisi, että hautajaiset tai häät olisi suoritettava hindumenoin ja uskonnollinen moninaisuus laitettaisiin yhteen muottiin.  

Kristittyjen asema on vaikeutunut erityisesti nykyisen hallituksen aikana, ja poliittinen tilanne on kärjistynyt. Hindulaisuutta tuetaan vahvasti valtion taholta. Esimerkiksi koulut eivät saa valtion avustusta, jos ei ole hindin opettajaa. Jokaisessa koulussa on myös opetettava joogaa, joka mielletään hindulaisuuden harjoittamisen muodoksi. 

Katolisen kirkon Delhin arkkipiispa Anil Joseph Thomas Couto edustaa kristinuskoa monissa uskontojenvälisissä neuvotteluissa ja suhteessa hallitukseen. ”Kristityt ovat täällä toisen luokan kansalaisia”, Couto toteaa yksiselitteisesti. ”Esimerkiksi työnsaanti tai omaisuuden hankinta on kristittynä vaikeampaa. Viime vuosina on myös ollut kasvavassa määrin hyökkäyksiä kristittyjä kohtaan. Jumalanpalveluksia keskeytetään jatkuvasti.” 

Koillisessa, Nagalandin naapuriosavaltiossa Manipurissa, on käynnissä aseellinen konflikti, jota seurataan tarkalla silmällä kaikkialla Intiassa, sillä osapuolet ovat eri uskontojen edustajia. Tilanne on myös arkkipiispan mielessä. ”Pidän tilannetta varoituksena kristityille Intiassa. Jos hyökkäys on mahdollista Manipurissa, niin se voi tapahtua missä vain.” Alueen raamatunkäännöshankkeet ovat tällä hetkellä keskeytyneet, sillä sekä kääntäjät että seurakuntalaiset ovat joutuneet pakenemaan tuleen sytytetyistä kodeistaan. 

Kristinusko kasvaa Intiassa 

Vaikeuksista huolimatta kristinusko kasvaa. Yhtyneiden Raamattuseurojen viimeisimmät vuositilastot kertovat, että Intiassa myytiin kolmanneksi eniten Raamattuja maailmassa. ”Ihmiset etsivät pelastusta ja vapautusta. Kristinuskossa intialaisia puhuttelee tasa-arvo ja kastijärjestelmästä irtautuminen.” arkkipiispa Couto pohtii. 

Vuoden 2024 vaalit ovat tärkeät. ”Meillä on toivoa ja paljon hyviä uskontojen välisiä keskusteluita. Hindulaisuuden sisällä on uudistusliikkeitä ja on paljon hinduja, jotka uskovat tasa-arvoon.” Couto kertoo. 

Intiassa on uskonnonvapaus, mutta käännyttäminen on laitonta. Intian Pipliaseurasta korostetaan, että raamatunkäännökset tehdään olemassa olevia seurakuntia varten. ”Olemme kiitollisia suomalaisille, jotka ovat tukeneet Intian käännösprojekteja. Niillä on valtava muutosvoima. Tämä on haasteellista aikaa vähemmistöille Intiassa, mutta meidän tulee pysyä vahvoina ja luottaa Jumalaan. Jumalamme on suurempi kuin yksikään eteen heitetty haasteemme.” Jamir Intian Pipliaseurasta vakuuttaa. 

Teksti: Hanna Paavilainen
Kuvat: SPS
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Kotimaa-lehdessä.