Piilossa sanojen takana
Muistan, kun pääsin ensimmäisiä kertoja isoseksi rippileirille. Jokainen meistä isosista sai vastuulleen pienryhmän rippikoululaisia, ja tärkein tehtävämme oli lukea ryhmämme kanssa Raamattua. Valmistauduimme seurakunnan työntekijän johdolla: tutkimme kertomuksia evankeliumeista ja opettelimme johtamaan keskustelua niistä. Painoin mieleeni: Muista ensin kysyä, onko tekstissä vieraita sanoja! Varmista: mikä on saddukeus tai publikaani tai spitaalinen? Googlea ei ollut, mutta meille jaetuissa materiaaleissa kaikki potentiaalisesti vaikeat sanat oli onneksi selitetty. Se antoi rohkeutta: minulla oli enemmän tietoa kuin johtooni uskotuilla ryhmäläisillä. Jos kukaan ei lähtisikään keskustelemaan, minulla olisi puhuttavaa, selitettävää, opetettavaa.
Myöhemmin olen päässyt mukaan moniin inspiroiviin Raamattua koskeviin keskusteluihin. Yllättävän usein olen kuitenkin näin aikuisiälläkin kuullut avauksia, joissa lähdetään mahdollisesta tietämättömyydestäni. Muistatko, kuka oli Johannes Kastaja? Jos et, ei huolta, sillä nyt listaamme tarkasti hänen vaiheensa (vaikka epäselväksi jääkin, miksi tämä on tärkeää)! Tiedätkö, kuinka pitkä matka on Jerusalemista Jerikoon ja millaiset ovat maantieteelliset olosuhteet tuolla reitillä? Ei huolta, nyt käymme sen perin pohjin läpi (sillä ilman näitä tietoja et mitenkään voi ymmärtää, kuinka toimia, jos kohtaat ryöstetyn ja hakatun ihmisen)!
Yhä useammin mietin: entä, jos keskustelemaan lähdettäisiinkin olettaen, että mitään ennakkotietoja ei tarvita? Mitä tapahtuisi, jos puhuja tai keskustelun vetäjä ei voisikaan turvautua asiantuntemukseensa? Mitä silloin kysyisin, mistä puhuisin? En tarkoita, että väheksyisin täsmällisiä termejä tai varsinkaan sitä ammottavaa aukkoa, joka erottaa nykyajan sosiaalisen ja kulttuurisen todellisuuden Raamatun tekstien syntyajoista. Päinvastoin: ajattelen, että tieto Raamatun takaisesta maailmasta on varsin tarpeellista. Mutta samaan aikaan ajattelen, että vaikeiden sanojen ja loputtomien selitysten taakse voi myös piiloutua, ja siellä piilossa käytetään valtaa: Minä osaan nämä, minä tiedän. Sinä voit kuunnella tai korkeintaan kysyä.
VT2028-käännöshankkeessa pyrimme tuottamaan ymmärrettävää suomen kieltä. Pyrimme siihen, että kun Raamatun ottaa keskustelukumppanikseen, väliin ei tarvita päivystävää asiantuntijaa. On tekstejä, joiden kanssa tavoite on iso haaste – mutta emme ole valmiita luopumaan siitä. Seurakunnan työntekijän ja Raamatun tuntijan käännös haastaa miettimään: mikä olen, jos en ole sanojen selittäjä? Mille tulee tilaa?
Teksti: Hanna Vanonen, kääntäjä, eksegetiikan asiantuntija, Suomen Pipliaseura
Kolumni on julkaistu Piplia-lehdessä 1/2025. Liity kannattajajäseneksemme ja saat Piplia-lehden lisäksi raamattu.fi -palveluun 2kk:n tilaajalisenssin, jolla pääset käyttämään uutta Raamattukurssia, Raamatun eri käännöksiä, ääniraamattuja sekä laajaa taustamateriaalia.