Pakolaiset jumissa Jordaniassa

Jordania alkaa olla täynnä. Miljoonia maahan tulleita pakolaisia auttavat paikallisten lisäksi monet kansainväliset järjestöt ja myös kirkot. Ammanin Jeesuksen Pyhän sydämen seurakunnasta moni irakilaispakolainen on saanut tukea vaikeassa tilanteessa.

Vajaa kymmenen miljoonan asukkaan Jordania on saanut kohdata levottoman alueen pakolaisvyöryn koko laajuudessaan. Kuningaskunnassa saattaa olla jopa lähemmäs kolme miljoonaa pakolaista. Tarkkaa määrää ei kukaan tiedä.

Pelkästään Syyrian sisällissotaa paenneita on Jordaniassa virallisten tilastojen mukaan vajaa 700 000. Todellisuudessa määrä saattaa olla jopa puolet suurempi. Lisäksi maahan virtaa sotaa ja vainoja pakenevia erityisesti Irakista.

Jordanian Pipliaseura on yksi pakolaisia auttava organisaatio yhteistyössä paikallisten kirkkojen ja kristillisten avustusjärjestöjen kanssa. Maan melko vakaa yhteiskunnallinen tilanne on tuonut sinne lukuisia kristillisiä- ja muitakin avustusjärjestöjä.

Perustarpeet ensin kuntoon

Miljoonakaupunki Ammanissa toimiva katolinen Jeesuksen Pyhän sydämen seurakunta tukee monin tavoin naapurimaista tulevia pakolaisia. Nuori seurakunta tunnetaan dynaamisesta toimintatavastaan.

– Aloitimme pakolaistyön kolmisen vuotta sitten viidentoista Irakista paenneen perheen auttamisella. Nyt apumme piirissä olevia perheitä on noin 50, kertoo seurakunnan pastorina toimiva isä John. Pakolaisten auttaminen alkoi tässäkin tapauksessa perustarpeista. Hädänalainen tarvitsee ruokaa, juotavaa ja katon päänsä päälle.

– Toimme kirkkomme alakertaan vuoteita, joissa irakilaispakolaiset pystyivät alkuvaiheessa nukkumaan. Nyt olemme pystyneet hankkimaan heille muualta asunnot.

Kumppaniverkosto välttämätön

Isä Johnin mukaan hänen pieni seurakuntansa ei olisi selviytynyt pakolaisista ilman hyviä kumppaneita.

– Erityisesti katolisen kirkon Caritas-avustusjärjestöltä saatu tuki on ollut merkittävää. Ja Jordanian Pipliaseurakin on ollut suureksi avuksi.

Pastori haluaa nostaa esiin vielä yhden voimanlähteen, joka auttaa pakolaisia kestämään ja antaa myös heidän auttajille voimavaroja. Se on usko Jumalaan.

Kristinuskon takiahan nämä ihmiset ovat Irakista joutuneetkin lähtemään. Siellä on käynnissä uskonvaino.
Pastori John.

Elämä hyvin tiukkaa

Jamal ja Mirna pakenivat kolmen lapsensa kanssa Pohjois-Irakin Mosulin lähistöltä toukokuussa 2016. Siitä lähtien kristitty perhe on elänyt pakolaisina Jordanian Ammanissa. Jamal on ammatiltaan eläinlääkäri ja Mirna työskenteli kotimaassaan opettajana.

Tämä Jeesuksen Pyhän sydämen seurakunta on tukenut meitä aineellisesti ja hengellisesti. Olemmekin siitä hyvin kiitollisia.
Jamal.

Caritas-järjestön rahallisen tuen ansiosta perheen vanhin lapsi on päässyt jordanialaiseen kouluun.

– Mutta esimerkiksi hänen bussimatkansa meidän pitää maksaa itse. Se ei olekaan pieni kustannus.

Jamal myöntää suoraan, että rahan kanssa tekee muutenkin tiukkaa. Jordaniassa eläminen on kallista.

– Perheellämme onkin varaa syödä lihaa ja hedelmiä vain harvoin.

Ruuanlaitto antaa toivoa

Myös Mirna iloitsee katoliselta seurakunnalta ja sen yhteistyökumppaneilta saadusta avusta.

Hänelle ja muille pakolaisnaisille on ollut erityisen tärkeää olla mukana kirkon alakerran keittiössä toimivassa ruokaprojektissa. Kirkolle ostetaan elintarvikkeita, joista naiset laittavat maittavaa ruokaa.

– Myymme annoksia eteenpäin ja saamme siitä jonkin varren rahaakin. Nämä tulot ovat hyvin tärkeitä perheellemme.

Kirkon keittiöstä on tullut Mirnalle ja muille irakilaisnaisille todella tärkeä oma tila. Se saa samalla toimia vähän kuin menetetyn kodin korvikkeena.

Muiden kanssa keittiössä puuhaillessa negatiiviset ajatukset muuttuvat paremmiksi. Nauramme ja iloitsemme. Elämään tulee taas uutta toivoa.
Pakolaisnainen.

Lasten tilanne vaikea

Jamal on erityisen huolissaan perheen lasten tilanteesta, kun pakolaisuus näyttää pitkittyvän. Tytär on yhdeksänvuotias ja pojat viisi- sekä neljävuotiaat.

Lapset kaipaavat paljon isovanhempiaan ja muita sukulaisiaan. Kun soitamme heille, niin lapset alkavat itkeä ikävästä.

Jamalin ja Mirnan perheen kotikieli Irakissa oli assyria. Lapset eivät ole vielä kunnolla oppineet Jordaniassa puhuttavaa arabiaa. Tämäkin aiheuttaa hankaluuksia.

– Lapsemme eivät ole tämän kieliongelman takia vielä oikein saaneet Ammanista ystäviä.

Myös Jamal kertoo kaipaavansa paljon kotimaataan.

– On ikävä sukulaisia ja vanhoja ystäviäni. Usein tunnen oloni hyvin yksinäiseksi.

Maatila Australiassa?

Entä sitten Pohjois-Irakin kaaoksen taakseen jättäneen perheen tulevaisuus? John ei usko että heillä olisi enää mahdollisuuksia elämään Irakissa tai muuallakaan kuohuvassa Lähi-idässä.

Ei kotimaahan ole paluuta. Ja kyllä Jordaniakin jää meille vain välietapiksi.

Kristityn perheen tähtäin on nyt asetettu maapallon toiselle laidalle, Australiaan. Heidän sukulaisiaan asuu jo kenguruiden maassa.

– Toivoisimme pääsevämme mahdollisimman pian Australiaan. Haluaisimme elää rauhallista elämää vaikkapa maatilalla eläinten parissa. Voit arvata, että eläinlääkärinä nauttisin sellaisesta todella paljon, Jamal haaveilee.

Toimittaja Vesa Keinonen vieraili Pipliaseuran matkaryhmän mukana Jordaniassa marraskuussa 2016. Haastateltavien nimet on muutettu.

Lue lisää

Näe minut. Lähi-itä kaukana ja keskellämme -vuositeemamateriaali