Naiset haudalla
Millainen aamu oli silloin naiset, kun te teitte matkaa ystävänne haudalle?
Suomessa, aamuvarhaisella pääsiäisen aikaan, näkee kevään taitteen. Puissa on ehkä aavistus lehdistä, oksat punertavat. Pääsiäinen on kuulaan valon aikaa.
Etelässäkin aamulla voi olla viileää. Silloin tuoksuu rosmariini ja sypressi. Tai ehkä sinä vuonna, kun te naiset menitte haudalle, oli lämmintä. Kuuman päivän kosketus jo aamun hetkissä.
Mietittekö te naiset, tuoksuöljyt käsissänne, murheellista matkaa tehdessänne, miten saatte haudan auki? Lapsuuden laulut kertovat, että se kivi oli suuri. Raamattu ei koosta mitään mainitse, mutta jos hautaan pystyi kerran menemään sisään, ei suuaukko ole mikään kurkistusluukku ollut.
Miten te suritte, naiset matkalla haudalle? Osasitteko itkeä vai juutuitteko sivuseikkoihin, kiven kokoon ja voimienne riittävyyteen, niin kuin ihmisen mieli monesti tekee? Surun voi kestää, jos tekee jostain asiasta ongelman. Murehtii käytäntöä sen sijaan, että tuntemalla tuntisi ystävän menetyksen.
Tunsitteko te naiset kiirettä, huolta ajan juoksusta? Rakkaan opettajan runneltu ruumis oli vielä hellästi saatettava haudan lepoon ennen kuin se alkoi haista. Kuolleen näkeminen ei varmaan ollut teille tavatonta. Kulkutaudit veivät ihmisiä, haavat olivat tappavia, sellaisetkin, joita me jo osaamme hoitaa. Tiesitte ehkä mitä odottaa. Ihmisen kuorta, josta elämä on paennut, iho kalpea kuin vahanukella.
Olitteko tottuneet väheksyvään vastaanottoon, naiset haudalla? Voisinpa kertoa teille, että ajat ovat muuttuneet ja nykyään naisten sanaan luotetaan. Niin ei kuitenkaan ole. Yhä vielä naiset rientävät kertomaan, mutta heitä ei uskota. Yhä vielä naiset jäävät sivuhenkilöiksi, vaikka he todistavat suuria asioita. Voisinpa kertoa teille, naiset haudalla, että mahdollisuus kuulluksi tulemiseen, arvonantoon, koulutukseen, koskemattomuuteen olisi sama kaikilla Jeesuksen Kristuksen vapauttamilla, mutta niin ei ole.
Vaikka viestiänne ei uskottu, naiset haudalla, me emme unohtaneet sitä. Eri sukupolvet, eri kielillä toistavat sitä, minkä te koitte ja minkä te kerroitte sinä aamuna, anivarhain, niille muille Jeesuksen seuraajille. Teidän kertomuksenne kahdesta sädehtivän kirkasasuisesta miehestä ja heidän viestistään kuuluu jokaiselle: ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.
Tekstin on kirjoittanut kirjailija ja pappi Kaisa Kariranta. Teksti on saarnanjuuri Pipliaseuran Raamattusunnuntaille 21.4.2019.
Lue lisää