Mitä kristitty tekee kaasujonossa? 

Kummipoikani Correia tuli iloisena halaamaan minua jumalanpalveluksen jälkeen. Edellisen kerran olin nähnyt häntä ennen pandemiaa kasvatti-isänsä hautajaisissa, missä seurasin ylpeänä, kuinka hän isännöi taloon kokoontunutta saattoväkeä. Olen aina arvostanut Correian vakaata ja lämmintä olemusta, hänen luottamustaan Jumalaan, rakkauttaan, pilkettä silmäkulmassaan ja vakaata uskoaan siihen, että hän kykenee haastaviinkin asioihin – Jumalan avulla. Tällä kertaa Correia halusi esitellä minulle tyttöystävänsä. Sovimme tapaamisen majapaikkaani. Säteilevään Gaudênciaan oli ilo tutustua. Nuori nainen kertoi ihailevaan sävyyn poikaystävänsä luottavaisesta mielenlaadusta ja periksiantamattomuudesta. Esimerkiksi hääkummeiksi viimein lupautunutta pariskuntaa nuoren miehen oli pitänyt pyytää tehtävään useamman kerran, rauhallisesti, luottavaisesti, periksi antamatta. 

Angolassa taistellaan maan ylintä johtoa myöten korruptiota vastaan. Muutamia vuosia maassa asuneena olen huomannut, miten houkuttelevaa on omista periaatteista huolimatta hypätä elämää helpottaville ohituskaistoille esimerkiksi loputtomassa kaasujonossa, jossa kiltisti vuoroaan odottavat saattavat joutua seisomaan jonossa koko päivän ja kohtaamaan lopuksi pelkkää ei-oota. Kun juomavesi ja ruoka jää kaasun puutteessa keittämättä, ei paljon lohduta se, että on toiminut kristillisen vakaumuksensa mukaan. Ihailen nuoria angolalaisia kristittyjä, jotka ottavat tosissaan oikeamielisyyden silläkin uhalla, että elämästä tulee hankalampaa.  

Katolilainen nuori raamatunkääntäjä Gabriel Mutindi pohdiskeli kristityn identiteettiä näin: ”Vaikka monet ajattelevat, että kristityn tunnistaa siitä, että tämä käy kirkossa ja kantaa Raamattua mukanaan, minulle kristittynä eläminen tarkoittaa ennen muuta jokapäiväisiä asioita kuten tapaani olla ja toimia, kykyäni kuunnella ja oppia sekä oman vakaumukseni kunnioittamista niin, etten lyöttäydy epäasiallisesti käyttäytyvien mukaan tai seuraa tuttavien tai ystävien neuvoja, jos ne ovat uskooni nähden ristiriidassa.” 

Kummipoikani luottamus Jumalaan ja hänen itseymmärryksensä kristittynä nuorena ovat varmasti vaikuttaneet hänen elämänsä kulkuun, sekä ilon ja toivon löytämiseen haasteiden keskellä. Nyt hän suunnittelee paitsi häitään myös oman autokorjaamon perustamista. Lauantaisin Correia käy kuoroharjoituksissa ja sunnuntaisin kirkossa, mikäli töiltään ja opiskeluiltaan ehtii. Angolan Pipliaseurasta hankittu Raamattu on sen näköinen, että sitä on luettu ahkerasti. 

 

Teksti: Riikka Halme-Berneking, raamatunkäännöstyön johtava asiantuntija, Suomen Pipliaseura. Halme-Bernekingin keskeinen työkenttä on raamatunkäännöstyön ohjaaminen Angolan ja Namibian useille vähemmistökielille.  

Teksti on julkaistu aiemmin Piplia-lehden kolumnina.