Kymmenen vuotta hiv-työtä

Suomen Pipliaseuran vuosikymmenen jatkunut hiv-työ Afrikassa päättyy seuran strategisen painopisteen siirtyessä lukutaitotyöhön. Laupias samarialainen -hiv-ohjelman ansiosta ihmiset osallistuvat hiv-testeihin, vertaisryhmiä on perustettu, ja diakoniaryhmät järjestävät ruokaa ja tukea. Perheissä on ruvettu puhumaan seksuaalisuudesta, mikä on olennaista hiv:in leviämisen estämiseksi, mutta tabu monille afrikkalaisille.

Suomen Pipliaseura on aktiivisesti kehittänyt Laupias Samarialainen -hiv-ohjelmaa, ja ulkoministeriö on tukenut sitä kehitysyhteistyövaroista yli 3 miljoonalla eurolla. Ohjelman tavoitteena on ollut hiv-positiivisten syrjinnän lopettaminen ja turvallisen seksuaalikäyttäytymisen edistäminen. Jokaisella afrikkalaisella on aidsiin kuolleita läheisiä, ja kärsimystä yritetään ymmärtää ja selittää perinteisten uskomusten ja Raamatun avulla.

Hiv-tartunnat on nähty kirouksena tai Jumalan rangaistuksena. Hiv-ohjelmassa hyödynnetyt Raamatun kertomukset ovat kuitenkin avanneet toisen todellisuuden: rakastavan Jumalan, joka ei tuomitse, ja Laupiaan samarialaisen, joka auttaa.

– En enää odota kirkossa, että ihmiset tulevat sinne, vaan etsin ihmisiä. Laupias samarialainen on opettanut tärkeyden toimia lähimmäisten hyväksi, ei vain saarnata. Annan myös omastani auttaakseni apua tarvitsevia, tiivistää mosambikilainen pastori ohjelman vaikutuksesta omaan elämäänsä.

Pastori saa työnsä takaisin

Kirkkojen harjoittama syrjintä hiv-positiivisia ja heidän läheisiään kohtaan on iso ongelma Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Jopa osallisuus ehtoolliseen on saatettu evätä, ja hiv-positiivisia pastoreita on erotettu toimestaan. Näin kävi Burundin pääkaupungin lähellä Kabezissa asuvalle John-pastorille.

Alueella järjestetty hiv-koulutus koitui hänen onnekseen: erottamispäätöksen tehneet osallistuivat hiv-koulutukseen ja pyörsivät päätöksensä. He ymmärsivät, ettei Johnin tartunta ollut vaaraksi muille ja tuomitsemisen sijaan häntä tuli rakastaa.

Hiv-työ on kehittänyt pipliaseurojen muuta työtä

– Laupias samarialainen on luonut toimintamallin jakaa resursseja, antaa vertaiskoulutusta ja siirtää osaamista muihin hankkeisiin. Yhtyneiden Raamattuseurojen suhteet YK:hon ja muihin organisaatioihin ovat vahvistaneet pipliaseurojen brändiä. Hiv-ohjelma on osoittanut pipliaseurojen työllä olevan merkitystä myös kristillisten piirien ulkopuolella, toteaa yhteistyöjohtaja Terje Hartberg Yhtyneistä Raamattuseuroista.

– Keräämme nyt tietoa lähtötilanteesta ja hankkeen vaikutuksista myös muussa työssämme. Pohdimme tasa-arvokysymyksiä eri hankkeissa ja organisaatiossamme, ja hiv-hanketyöntekijöillä on osaamista vammaisuudesta. Seuramme tunnettavuus on kasvanut uusien kumppanuuksien myötä, luettelee Kenian Pipliaseuran pääsihteeri Elizabeth Muriuki.

Vaikka uusien hiv-tartuntojen määrä on kääntynyt laskuun Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, maailman kaikista tartunnoista suurin osa tapahtuu alueella.

Laupias samarialainen -hiv-ohjelma jatkuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa pienimuotoisesti paikallisten ja muutaman rahoittavan seuran
tukemana.

Teksti: Matleena Järviö

Teksti on julkaistu Piplia-lehdessä 4/2018.