Kulttuurien kohtaaminen ja globaalikasvatus: opimme itsestämme ja muista

Tarinoiden avulla globaalikasvatusta

”Kun isovanhempani ja muut sukulaiseni tulivat kristityiksi, heidät karkotettiin kylästä. He joutuivat muuttamaan portin ulkopuolelle. Kyläläiset kokivat uuden uskon epäilyttäväksi, ja luulivat pahojen henkien vievän heidät kylän suojelevien porttien ulkopuolella.”

Intian Pipliaseuran käännöstyön keskuksen johtaja Zhodi Angami kertoo haastattelussa isovanhempiensa tarinaa ja jatkaa:

”Isovanhempani rakensivat talonsa metsään ja raivasivat itselleen uudet pellot. Ajan myötä heidän peltonsa kasvoivat hyvin, jopa paremmin kuin kylässä, eikä heille tapahtunut mitään pahaa. Tämä hämmästytti kyläläisiä ja kiinnostus kristinuskoon levisi. Isovanhempien selviäminen kylän ulkopuolella ja peltojen kasvu oli muulle kylälle vahva todistus siitä, ettei usko Jeesukseen ollut paha asia.”

Tämä kertomus, kymmenien muiden tarinoiden joukossa, saapui Intiassa vierailleiden Piplian työntekijöiden matkassa Suomeen. Matkan varrella kerätyistä haastatteluista, videoista ja valokuvista muotoiltiin materiaalia, jonka avulla tuoda koillisintialaisten kristittyjen elämää tutummaksi Suomessa ja oppia samalla jotakin itsestämme.

Tavoitteena yhteys

Globaalikasvatuksen tarkoituksena on kuroa umpeen kielellisiä ja kulttuurillisia kuiluja ihmisten välillä. Arkitodellisuudet rakentuvat eri tavoin riippuen asuinympäristöstä. Paikalliset olosuhteet vaikuttavat siihen, mitä ja miten syödään, millaiset asiat ovat merkityksellisiä, millaisiksi muodostuvat ihmisten väliset suhteet ja miten aika ymmärretään.

Zhodi Angamin isovanhemmilla ei ollut kalentereita eikä kelloa. He panivat aamuisin kiven ikkunalaudalle tai muulle näkyvälle paikalle. Kun seitsemän kiveä oli sijoiteltu taloon, käytettiin seitsemäs päivä rukoilemiseen ja Jumalan palvelemiseen. Työtä ei sinä päivänä tehty. Afrikan maihin matkustettaessa aika hahmottuu puolestaan suurin piirtein auringonnousun, keskipäivän, iltapäivän ja auringonlaskun ajanjaksoihin. Pohjoismaissa lasketaan minuutteja. Kun eri aikakäsitykset kohtaavat, tarvitaan molemminpuolista ymmärrystä siitä, miten aikaa hahmotetaan. Globaalikasvatuksen kautta opitaan ymmärtämään, että oma tapa ei ole maailman ainoa oikea tapa, vaikka se olisi itselle tutuin ja turvallisin.

Elinikäistä oppimista

Vaikka puhutaan ”kasvatuksesta”, globaalikasvatuksella ei viitata ainoastaan lapsiin ja nuoriin, vaan kaikenikäisiin. Kasvun varaa on vanhempanakin mitä tulee eri kieliin, kulttuureihin ja tapoihin.

Tavat tuovat turvaa ja ennakoitavuutta elämään. Kohtaamiset muiden kulttuurillisten tapojen kanssa saattavat ravistella totuttua sekä jopa käsityksiä hyvästä ja pahasta. Silti jokaisessa kulttuurissa on oma ”hyvänsä”. Vain opettelemalla ymmärtämään kulttuurin syvää virtaa voi päästä selville siitä, miksi jossakin noudatetaan itselle käsittämättömiä tapoja. Samalla voi oppia yllättäviä näkökulmia omistaan.

Kulttuurien syvempi ymmärrys

Zhodi Angami isovanhempieneen kuuluu naga-kansaan, jotka asuvat Koillis-Intiassa. Nämä kansat ovat tunnettuja pääkallonmetsästyskulttuuristaan. Naga-perinteessä ihmisen sielun katsotaan sijaitsevan päässä. Vihollisheimoa pyrittiin heikentämään viemällä siihen kuuluvan ihmisen pää. Pään ympärillä vietettiin seremonioita, joiden jälkeen se useimmiten palautettiin. Näin vihollinen voisi haudata läheisensä kokonaisena. Pääkallonmetsästys loppui kristinuskon tullessa alueelle. Viimeiset päät on leikattu 80-luvun alussa.

Länsimaalaiselle pääkallonmetsästys kuulostaa lähinnä ikivanhan nuorisokirjallisuuden kehyskertomukselta. Oman kulttuurin tuttuudessa unohtuu, että vielä tänäkin päivänä esimerkiksi Suomen saamelaiset kaipaavat esivanhempiensa pääkalloja haudattavaksi. Tieteen nimissä ne on ryöstetty eri yliopistoihin epäeettisen tutkimuksen aineistoksi.

Globaalikasvatuksen tarkoituksena ei ole esitellä vieraita kulttuureita eksoottisina tai brutaaleina, vaan opettaa meille jotakin itsestämme ja omasta kulttuuristamme. Kun sen peiliksi asetetaan toinen, itselle vieras ja erilainen kulttuuri, voidaan oppia paljon siitä, mikä on ihmisille lopultakin yhteistä. Kulttuurisen pinnan alla on jaettu ihmisyys.

Ilmainen materiaalipankki seurakuntien työntekijöille ja kasvattajille

Piplian tarjoamat ilmaiset materiaalit palvelevat suomalaisten seurakuntien työntekijöitä heidän tehtävässään globaalikasvatuksessa. Zhodi Angamin isovanhempien tarina löytyy nyt Piplian verkkosivuilta kuvina ja kertomuksina. Kun kristinusko tuli pääkallonmetsästäjien alueelle, siihen liittyi paljon luopumista, mutta myös jonkin uuden ja ihmeellisen saamista tilalle. Kertomuksen pohjalta valmisteltu työskentely esittää myös suomalaisille kristityille kysymyksen: Mistä muodostuu meidän kristillinen identiteettimme?

Teksti: Helena Kauppila