Hyvää loppiaista, lähetyksen pyhää!

 

Loppiainen on idän tietäjien ja lähetyksen pyhä. Loppiaisen evankeliumiteksti on Matteus 2:1-12.

Loppiaisena muistetaan idän tietäjiä, jotka osasivat lukea taivaan merkkejä, tähteä, joka johdatti heidät Betlehemiin, tallin kohdalle. Tallissa tietäjät näkevät Jeesus-lapsen ja hänen äitinsä. Lapsi saa kaukaisilta mailta lähteneiltä viisailta kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Oppineet tietäjät olivat tulkinneet kirkkaan tähden kertovan vastasyntyneestä juutalaisten kuninkaasta. Heidän matkansa kulki Jerusalemin kautta. Siellä kuningas Herodes pelästyy kuultuaan, että tietäjät ovat matkalla kumartamaan vastasyntynyttä kuningasta.

Herodes on ovelta. Hän pyytää tietäjiä ilmoittamaan, kun he ovat löytäneet lapsen, jotta hänkin ”voisi tulla lasta kumartamaan”. Jumala kuitenkin varoittaa tietäjiä unessa, eivätkä he koskaan palaa Herodeksen luo.

Lähetyksen pyhä

Loppiaista vietetään lähetyksen pyhänä, sillä tietäjät ymmärsivät seurata tähteä. He lähtivät matkaan – ja levittivät samalla sanomaa syntyneestä Kuninkaasta. Yhdessä kedon paimenten kanssa heistä tuli ensimmäisiä lähetystyöntekijöitä!

Tietäjät muistuttavat meitä, että Kristus on valo kaikille kansoille. Missä ikinä kristityt kulkevatkin, mukana kulkee ilosanoma.

Mutta Herodeksen juoni muistuttaa, että sanoma kohtaa myös vastustusta. Vainotut kristityt pakenevat kodeistaan. Työtä tehdään epäoikeudenmukaisen hallinnon alla tai kuten sekulaarissa maailmassa, tavalliset ihmiset työntävät sen marginaaliin. Lähetykseltä vaaditaan kutsumusta, luottamusta ja rohkeutta.

Kuitenkin idän tietäjät ja Sana olivat Jumalan suojeluksessa jo Herodeksen aikaan. Tähän voimme luottaa nykyäänkin. Tietäjät toivat köyhään talliin lahjoja. Nykyinen lähetyskin tarvitsee kultaa ja mirhaa, tarpeensa mukaan. Mutta ennen kaikkea se tarvitsee rukousta ja siunausta.

Loppiainen on erityinen pyhä, jolloin rukoilemme kaikkien lähetystä tekevien puolesta.