Agricolan luomista sanoista 60 % yhä käytössä

Agricolan päivänä 9. huhtikuuta juhlitaan kirjakieltämme. Mikael Agricola loi aikalaistensa kanssa pohjan suomen kirjakielelle, kansanopetukselle sekä lukutaidolle kääntäessään Uuden testamentin suomeksi. Käännöstyön yhteydessä luotu kirjakieli oli perusta, jonka varassa myös suomalaisten lukutaito ja kouluttautuminen pääsi alkuun.

Agricolan aapinen eli Abckiria vuodelta 1543 on vanhin suomeksi painettu kirja. Jo tätä ennenkin suomea oli kirjoitettu mm. kristinopin opetuksen tarpeisiin, mutta tekstejä ei ole juuri säilynyt. Agricolan Se Wsi Testamenti, Uusi testamentti suomeksi julkaistiin 1548.

Kirjakielen kehittäjä

Jälkipolvet muistavat Agricolan erityisesti suomen kirjakielen isänä, vaikkei hän tehnytkään työtään yksin. Nykysuomalaisen on ehkä selvintä hahmottaa Agricolan kieltä sanojen kautta. Raamatunkäännöstyön yhteydessä tuli tarve kehittää myös uudissanoja, koska kaikille sanoille ei löytynyt ennestään vastinetta suomen kielestä. Työn merkittävyyttä ja kestävyyttä kuvaa se, että peräti 60 % Agricolan kehittämistä sanoista on edelleen käytössä. Tällaisia ovat esimerkiksi: esikuva, esimerkki, esipuhe, hallitus, juhlapuhe, korkeakoulu, muistomerkki, omatunto, paikkakunta ja pääkaupunki. Agricolan sanavarasto oli myös laaja: tuhannesta nykyisin yleisimmästä sanasta Agricolalla oli käytössään jo kuusisataa. Toisaalta Agricolalla oli vain vähän yhdyssanoja, joita taas nykyään kielessämme on paljon.

Uusi testamentti oli suunnattu koko Suomelle, joten sen piti olla koko kansan  ymmärrettävissä. Agricolan käyttämä kieli pohjautui kuitenkin ensisijaisesti länsimurteisiin. Turku oli Suomen keskus. Piispanistuin sijaitsi siellä, ja seudun murre vallitsi kirkollista kieltä.

Agricolan suomi sai käännöstyön yhteydessä vaikutteita myös vieraista kielistä, etenkin latinasta, saksasta ja ruotsista. Huomiota Agricolan kielessä kiinnittää  yhdysverbien runsaus, sellaisten kuten ylösluetella, poiskieltää tai kokoonvetää. Näistä epäsuomalaisina pidetyistä verbimuodosteista vain harva on säilynyt nykykieleen. Yksi säilyneistä on ristiinnaulita.

Agricolan kieli saattaa ensi näkemältä vaikuttaa oudolta ja lähes mahdottomalta ymmärtää. Kirjoitetun kielen ortografia poikkeaa nykysuomesta ja on myös monessa kohtaa melko epäjohdonmukaista. Agricola tapasi käyttää eräitä kirjaimia useamman kuin yhden äänteen merkinä – ja sitten taas merkitä toisia äänteitä kahdella, kolmella tai useammallakin eri tavalla. Myös äänteiden lyhyttä ja pitkää kestoastetta ei aina erotettu selkeästi. Esimerkiksi sana telde on toisinaan tarkoitettu luettavaksi tältä, joskus taas täältä. Ja kuten sanassa telde, ä saatettiin merkitä e-kirjaimeksi. Agricola käytti myös muiden kielten vaikutuksesta c-, d- ja q-kirjaimia silloinkin, kun suomenkielinen äänne olisi puhuttuna ollut k tai t.

Nykysuomalainen on tottunut lukemaan suomea äänteenmukaisessa  kirjoitusasussa. Siksi nykylukijasta voi jopa vaikuttaa, ettei Agricola olisi osannut suomea tai että hänen aikanansa suomi olisi ollut kovin toisenlaista kuin nykyään.

Virstanpylväitä

Suomen kirjakielen, suomenkielisen kirjallisuuden ja lukutaidon ”lyhyt historia”

Infografiikka: Valomerkki.fi

Nykyään lukutaito kattaa suomalaisen aikuisväestön, jonka lukutaito on kansainvälisesti erinomainen, OECD-maiden kärkeä. Suomea parempaan tulokseen yltää vain Japani. Kaksi kolmasosaa suomalaisesta aikuisväestöstä on hyviä tai erinomaisia lukijoita. Toisessa ääripäässä on silti 11 prosenttia 16–65-vuotiaista aikuisista, joilla on suuria puutteita lukutaidossa. (Suomalaisten aikuisten perustaidot, Jyväskylän yliopisto 2013.)